Autoveron poisto 

Bernerin suunnitelmat pyyhkäistiin laudalta alta aikayksikön. Se oli odotettavaakin, niin yliolkaisesti hän suhtautui jopa hallituskumppaneihinsa, puhumattakaan yleisestä mielipiteestä.

Annan tässä muutaman ilmaisen vinkin, miten autoveron poiston voisi hoitaa ilman maanlaajuista vastarintaa. Varmasti joku on edelleen sitä mieltä, että uuden auton hankinnasta pitää ostajaa rangaista, mutta jätän sen nyt omaan arvoonsa.

Minusta lähtökohtana pitää olla se, että kukaan auton ostanut tai ostava ei muutoksesta kärsi. Se siis tarkoittaa täyttä kompensaatiota jokaisessa autossa jäljellä olevan autoveron määrästä. Tähän on tullilla valmis laskentakaava, jota käytetään käytetyn auton maahantuonnissa.

Kun laki säädetään, se tulee voimaan heti. Tällä tavalla autokauppa ei kärsi uudistuksesta.

Palautusta ei tarvitse tehdä samalla kertaa yhtenä eränä, vaan se voidaan jaksottaa esim. kymmenelle vuodelle siten, että sillä vähennetään muita autoilun veroja auton ostajalta. Näin ei tehdä kerralla valtavaa reikää valtion budjettiin.

Veron saa vähentää se, joka auton omistaa lain voimaan tullessa, koska käytännössä autojen, sekä vanhojen että uusien, hinnat välittömästi laskevat veron verran. Tällä tavalla ei voi keinotella keräämällä esim. kolariautoja, joissa veronpalautusta on vielä.

Osamaksulla ostetuissa autoissa laina lyhenee automaattisesti jäljellä olevan veron verran ja se tilitetään lainan antajalle maksusuunnitelman mukaan. Pankkilainoissa omistaja saa autoveron, mutta jos auto on lainan panttina, valtio takaa lainaa autoveron osuuden verran, jotta ei synny takausvajetta.

Autovero on vanha jäänne, josta on viisain päästä eroon, jos ikinä halutaan saada Suomen autokantaa nuorennettua. Tämän pitäisi sopia myös vihreään ajatteluun.

Muut Bernerin ajatukset joutaa haudata samantien. Joku tietysti kysyy, miten sitten katetaan korjausvelka ja budjetin epätasapaino. Autoilun maksettavaksi kuuluu vain tiestön rakentaminen, korjausvelka ja normaali ylöspito. Jonkinlainen puskurirahasto pitää olla esim. liikenteen vahinkoja varten, mutta käytännössä tämä bisness kuuluu jo vakuutusyhtiöille. Muut budjetin aukot katetaan tuloverotuksella, niinkuin oikeudenmukaisesti kuuluukin.

Tieverkkoyhtiötä ei voi perustella millään järkiperusteilla. Vai onko sähkökatkot loppuneet sähköverkkojen myynnin myötä? Siirtohinnat vain nousee ja samoin ulkomaille siirtyvät voitot.

Kilometripohjaista järjestelmää en sinänsä pelkää, mutta se ei voi olla autoilijalle kustannus, vaan sen pitää olla mahdollisuus. Esim. jos perhe omistaa kaksi autoa, voisi vähemmän ajettava olla kilometrien mukaan verotettava, jolloin sillä voisi säästää perheen kustannuksissa. Tämä mahdollistaisi myös harrasteajoneuvojen järkevän verotuksen. Kuitenkin lähtökohtana pitää olla se, että kustannukset ei voi olla koskaan korkeammat kuin kiinteässä maksussa. Näin paljon ajaville ei voi tulla kohtuutonta kustannusta. Eikä siihen tarvita mitään mustia laatikoita.

[ kommentoi ] ( 7 näyttöä )   |  permalink
Maaseutumaisen asumisen puolesta 
”Sinä oot sanonu, että minä oon sanonu, että teijän pulla on känttyä”, sanoi äitini kun meillä penskoilla meni inttämiseksi. Maalaiselämässä kun pullan onnistuminen oli emännän arvostuksessa kärkipäässä. Käntyksi sanoisin sitäkin maaseutuvihamielistä esitystä, jonka Jenni Pitko teki valtuustossa, nimittäin yksityisteiden aurauksen lopettamisesta ja varojen siirtämisestä joukkoliikenteeseen. Täytyy sanoa, että todellisuudentaju on kyllä karannut tuosta esityksestä.
Miten se joukkoliikenne toimii teillä, joita ei aurata? Vai maksattaako kaupunki joukkoliikenteensä kustannuksetkin yksityisteiden osakkailla?
Mikä on se vimma, jolla tämän päivän cityvihreät ovat tyhjentämässä maaseutua? Luulisi, että vihreään aatteeseen kuuluisi nimenomaan huolehtia maaseudun elinvoimasta, jotta puhtaan ravinnon saanti voitaisiin turvata. Kyllä siinä kaupunkien katot käy vähäksi, jos sinne aletaan perunapeltoja perustaa. Ainakin joku vuosi sitten vihreät ehdottelivat kasvien kasvattamista kaupungeissa talojen katoilla.
Yhdistymissopimuksessa nimenomaan tähdennetään kaikkien kaupungin alueiden tasapuolista kohtelua ja maaseutumaisen asumisen turvaamista. Tuo tuntuu kokonaan unohtuneen, myös koko hankkeen alullepanijalta, Pekka Simoselta. Sellaisella pieteetillä hän on ajamassa palveluja yksien seinien sisään. Kyläkoulut ja eri alueiden lukiot saa kyytiä, jota ei luulisi sivistyneessä Suomessamme enää näkevän. Johtuiskohan tuosta Pisa-menestyksen romahdus. Oppilaat joutuvat istumaan tuossa Pitkon suosimassa joukkoliikenteessä tuntitolkulla. Saman ajan vois käyttää vaikka läksyjen tekemiseen tai ainakin johonkin hyödyllisempään. Mutta ei, ensin viedään koulut ja hyvinvointipalvelut, sitten viedään tiet, lopulta maat ja muutkin oikeudet. Eikös olisi jo aika keksiä vaikka maisemavero, jos ikkunasta ei näy kerrostaloja?
Milloin alamme saamaan vastinetta kiinteistöverolle? Kyllä meidän rahat kelpaa, mutta palvelut on haettava keskustasta. Koko yksityistielaki olisi pantava uusiin puihin. Jokainen vakituinen asunto tarvitsee ja ansaitsee julkisin varoin ylläpidetyn tien. Vai alammeko käyttämään Pitkos-puita?

[ kommentoi ] ( 243 näyttöä )   |  permalink
Avoin kirje Oulun päättäjille 
Hyvät päättäjät,
olette nyt tekemässä historiallista päätöstä. Päätös kouluverkosta merkitsee joko Oulun kaupungin näivettämistä keskusta-alueelleen tai vaihtoehtoisesti koko kaupungin elinvoimaisena säilyttämistä. Tämä jälkimmäinen vaatii toki suunnanmuutosta muutenkin politiikassa.

Olen tavattoman pettynyt siihen, miten kuntalaiskuulemiset noteerattiin kouluverkon päätösehdotuksissa. Todellista vaihtoehtoa ei tullut vaikka jokaisessa paneelissa sitä vaaditiin.

Ainut järkevä vaihtoehto on säilyttää kaikki reuna-alueiden lukiot ja keskittää vanhan Oulun alueen lukioita yksien seinien sisälle, jos siitä kerran säästöjä saadaan. Oulunsalo, Kiiminki ja Haukipudas tarvitsevat lukionsa. Kiimingin lukio kattaa alueellisesti suurimman osan Oulun pinta-alasta ja on helpoimman kulkuyhteyden päässä, tulitpa sitten Yli-Iistä, Tannikylästä, Arkalasta tai Jolokselta tai muualta Ylikiimingistä. On aivan turha kuvitella, että joukkoliikennettä kehitetään Oulun suuntaan niin, että koulun käynti siellä päivittäin olisi mahdollista. Lukiolaisia ei kuitenkaan ole niin suuria määriä juuri saman reitin varrella, että tuo olisi taloudellisesti järkevää.

Lähempänä näitä lukioita asuvia ajatellen, on kansatalouden kannalta aivan idioottimaista siirtää koulumatkakustannukset lukiolaisten harteille ja sitä kautta Kelalle, kun nykyisin kulkeminen voi tapahtua pyörällä tai kävellen. Minkä kunta säästää, sen valtio maksaa. Missä on silloin säästöt? Vuokralla asuminen taas tekee monelle köyhälle perheelle esteen koko koulutukseen. Lukioiden yhteydessä kun ei ole asuntoloita. Ollaanko palaamassa 1900 luvun alkuun, jolloin vain rikkailla oli varaa kouluttaa lapsiaan? Tarviiko Suomi tosiaan uuden köyhälistöluokan, jotta talous saadaan paremmaksi?

Jokirannan koulu pitää rakentaa uudelleen. Mutta vanha voidaan tyhjentää vasta kun uusi on pystyssä. Lukion tilat eivät ole vaihtoehto. Jokirannassa on koko Kiimingin keskustan alueen ainut valmistuskeittiö. Missäs se ruoka sitten tehdään vai alkaako ruokarahti Oulusta? Kuluja siitäkin tulee. Annoksia on kuitenkin aika paljon päivässä. Lukiolla ei ole tilaa, jossa oppilaat mahtuisivat syömään, tuskin edes kolmessa vuorossa.

Lukiolla ei ole kotitalousluokkia, ei teknisen työn tiloja eikä juuri muitakaan yläasteen vaatimia erityistiloja. Niiden tekemistä ei kannata ajatellakaan millään väliaikaisratkaisulla.

Tarjottu etälukiotoiminta on tietoista harhauttamista. Etälukio voi toimia aikuisille, mutta ei tuon ikäisille lapsille. He tarvitsevat vielä kädestä pitäen opastusta ja ovat etälukiossa näin aivan eri arvoisessa asemassa. Lopullinen kuolinisku on sitten helppo antaa, kun ei ole oppilaita ja menestys on huono.

Toivon nyt todellakin, että ymmärrätte mitä seurauksia tällaisella alueellista eriarvoa lisäävällä ratkaisulla olisi, jos lukiot lopetettaisiin.

[ kommentoi ] ( 24 näyttöä )   |  permalink
Byrokratian purkua Oulun malliin 
Oulusta kuuluu kummia. Nyt on keksitty sellainenkin entisten ympäristökuntien kiusaus, että ”yhdenmukaistetaan” parkkimaksuja. Kouluille ja muille julkisille virastoille on kuulemma tulossa parkkimaksut kaikille työntekijöille, koska myös keskustassa töissä käyvät joutuvat parkkipaikoista maksamaan. Siis uusi piilovero. Jokainen uusi vero on turha. Puolen yksikön veroprosentin nosto tuottaisi moninverroin tuon tuoton ja käytännössä ilmaiseksi.

Eihän tuo rahassa työtätekevää kaada, mutta mietitäänpä asiaa hieman syvällisemmin.

Ensinnäkin toteutus. Palkastahan on kätevä nipsaista, joutaa ne työntekijät maksaa, kun kerran ilkeävät autolla tulla. Tasa-arvon nimissä tuo parkkimaksu pitää kuitenkin tulla kaikille. Siispä esim. ulkoistettu ruokalan työväki joutunee myös maksamaan parkkimaksua. Vai onko tässä kahdet markkinat, jossa ulkoistetut firmat saakin lisäedun, ilmaiset parkkipaikat? Jos saa, on tiedossa oikeudenkäyntejä, koska ei voi olla eriarvoista kohtelua. Jos ei, niin kuka sen maksun sitten saa? Siispä pitää perustaa laskutussysteemi. 50 henkilöisessä koulussa tuollainen maksu tuottaa alle 5 tuhatta euroa. Sillä rahalla ei järjestelmää ylläpidetä vuottakaan.
Entäs sitten oppilaat? Jos opettajat maksaa pihalla pysäköinnistä, niin eikait oppilaatkaan ilmaiseksi saa pysäköidä? Mitä tasa-arvoa se sellainen on? Entä iltakäyttäjät ja vanhemmat?

Miten tätä valvotaan? Juokseeko kanslisti tai vahtimestari (joita ei taida kouluilla enää ollakaan) jokaisen pysäköivän auton perässä tutkimassa rekkareita, josko vain joku nyt kiertää pysäköintimaksua? Tunnetusti tarkat opettajat tietysti ilmoittautuu julkisten käyttäjiksi ja tilapäisissä tarpeissaan pysäköivät tien varteen, kun tyhjälle pihalle ei voi autoa viedä.

No, jos asiaa viedään pidemmälle, niin jokaiselle tietysti annetaan rahaa vastaan oma parkkiruutu koulun pihalta. Kuka valvoo, että opettajan ruutu pysyy opettajan käytössä? Hänhän siitä maksaa, joten palvelu on saatava tai muuten syntyy korvausvelvollisuus. Onhan siinä ruudussa sitten hyvä säilyttää vaikka asuntovaunua, kun sitä ei tarvi. Tai tuoda kotoa siihen muuta roinaa säilöön.

Tämä jos niellään ihan purematta, niin seuraavaksi huomataan, että esim. opettajainhuone on pelkästään opettajia varten koulussa eikä sitä tarvita koulutyöhön. Siksipä opettajilta aletaan periä palkasta opettajanhuoneesta vuokrakulua. Ja lukollisesta kaapista tietysti hieman extraa. Sama pätee hoitajien taukotiloihin.

Kun on järjestelmä kehitetty ja pantu pystyyn, niin ei sitä niin vain lakkauteta sitten. Sehän työllistaa laskuttajan ja parkkipirkon ja tuottaa muutaman tonnin rahaa kymppitonnin kuluilla. Erittäin kannattavaa. Tällä tavalla syntyy sitä byrokratiaa, josta nyt muualla halutaan eroon. Ei Oulussa. Taitaa olla sitä SSS-tyyliä mukana tässäkin, ensin hutkitaan ja sitten tutkitaan.

[ kommentoi ] ( 80 näyttöä )   |  permalink
Vastinetta veli Wahlroosille 
Laitanpa itsekin lusikkani tähän soppaan, kun sattumalta omat teesini ovat hiukan erilaiset kuin Wahlroosin.
Ihan ensimmäiseksi pitäisi saada kulutuskysyntää. Kaikista yksinkertaisin temppu kulutuksen elvyttämiseksi on ALVin poistaminen vaikka nyt vuodeksi ensialkuun. Mieluummin kokonaan. ALV on vero, joka vaikuttaa kaikista eniten pienituloisen arkeen ja kysyntään. Jos kaikki välttämätön hankinta halpenee ALVin verran, niin köyhälläkin on vara kulutttaa, ainakin hieman enemmän kuin ennen. Tottakait tämä jopa 24%n säästö laittaa rikkaammatkin kuluttamaan. Kun raha alkaa liikkua, niin onhan kumma jos ei ala talouselämä vilkastua. Tällä tavalla sohimallahan saadaan muurahaispesäänkin liikettä.
Valtion verotulothan tuossa pienee, sehän on selvä. Ei kuitenkaan niin paljon kuin luulisi, koska vilkastuva kauppa antaa varmasti työtä monelle ja sitä kautta tuloveroa lisää. Tuloveroa voi huoletta nostaakin, koska sen nosto vaikuttaa vain niihin, joilla on varaa maksaa. Eihän ole veroa, jos ei ole tuloa. Siis sillä kompensoidaan veromenetykset.
ALVin poisto toisi Suomeen sellaista kauppaa, joka tänä päivänä keskittyy halvan ALVin maihin. Tämä toisi kilpailukykyä EUn sisällä. Tietysti tämä harmittaisi kaikkia muita EU-maita, mutta eipä meillä muitakaan keinoja ole tuota direktiiviviidakkoa päihittää.
TTIP-sopimus uhkaa meidän itsemääräämisoikeuttamme. Tätä meidän hallituksessamme ei pidetä mitenkään haitallisena, vaan mielihyvin annetaan päätösvalta asioissa ulkomaalaisille suuryrityksille. Entäpäs jos sen sijaan säätäisimmekin vastaavan sopimuksen turvaamaan suomalaisten pienyrittäjien bisneksiä. Siis tyyliin, jos valtio säätää lain, joka haittaa yritystoimintaa ja bisneksen tekoa tai nostaa byrokratiakustannuksia, niin valtio olisikin korvausvelvollinen. Tällaisella lailla olisi voitu estää sellaiset viimeaikaiset tyhmyydet kuin suoraveloituksen poistaminen ja muuttaminen suoramaksuksi, sähköisen kaupan ALVin tilitysvelvollisuudet eri EU-maihin, rekkojen kaventaminen, rekkojen isontaminen, ajokorttivaatimusten kiristäminen jne. Näitä hullutuksia on pilvin pimein. Suurimmaksi osaksi pelkkää kulua ja suhteettoman suuri taakka nimenomaan pienille yrittäjille. Moni yrittäjä on pannut hanskat naulaan, kun ei ole kannattavaa hommata niitä tulityökortteja, ammattiajokortteja ja muita kummallisuuksia kymmeniä vuosia alalla toimineille työntekijöilleen.
Tuota edellistä voisi soveltaa myös rakennuslupiin. Jos estät rakennusluvan ilman pitäviä perusteita, niin korvaat kaikki siitä aiheutuneet kulut. Onpa jo kuultu tapauksista, joissa tonttikauppoja on peruttu, kun rakennuslupia ei olekaan myönnetty. Onko meillä varaa tällaiseen?
Maksuton rakennuslupa kiihdyttäisi rakentamista ja töitä riittäisi. Vaikutus olisi juuri päinvastainen kuin sen yhden tutun vihertäjän esityksellä yhdyskuntalautakunnassa, jolla siis haluttiin moninkertaistaa haja-asutusalueen rakennuslupien hinnat. Miksi pitää aina jarruttaa, kun voisi kiihdyttääkin?

[ kommentoi ] ( 53 näyttöä )   |  permalink
Miksi Suomella ei mene hyvin? 

Suomen taloudella ei mene hyvin. Itselleni tämä ei ole mitenkään yllätys. Kerron tässä muutamia kokemuksiani omasta elämästäni sanomalehtimaailmasta. Sielläkään ei mene hyvin.

Vuoden 2012 alusta lehtitilauksille tuli arvonlisävero. Koska levikkijärjestelmät olivat tällaiseen huonosti valmistautuneet, kukapa näitä varastoon tekisi, niin ohjelmamuutoksia tehtiin urakalla. Jotta asia olisi riittävän monimutkaista, määriteltiin siirtymäsäännöt mahdollisimman hankalaksi. Piti hyvitellä laskuja, tehdä uusia laskuja, tilittää veroja jne. Prosentit määriteltiin eriksi sen mukaan tilasiko asiakas paperilehteä vai digilehteä. Ja vielä omat sääntönsä irtonumeroille. Sanomalehdille tuli aivan uutta työtä, joka ei siis millään tavalla hyödyttänyt niiden varsinaista bisnestä, vaan sillä palveltiin ainoastaan verottajaa. Tilaajat kaikkosivat, kun hinnat nousivat 9 tai 23 prosenttia.

2013 muutettiin prosentteja hieman. Taas uutta työtä, jotta pitkälle ajalle ajoittuvat tilaukset olisivat aina oikealla verokannalla. Lisää kuluja ilman tuottoa. Sotkuja laskutuksissa, täsmäystä ja tilitystä.

Nyt uhkaa seuraava hankaluus. Kun paperilehti ei enää vedä, siirrytään digilehtiin. Tälle on EU:ssa keksitty ihan oma byrokratiansa. Uusien direktiivien mukaan digilehtien tilauksista pitääkin maksaa vero maksajan maan mukaan ja tilittää tuohon maahan. Siis EU:ssa. Verottajaa ei kuitenkaan kiinnosta se, millä tavalla nuo tilitettävät eurot oikein saadaan laskettua. Parikymmentä EU-maata ja siis parikymmentä erilaista verokantaa.

Mistä sanomalehden asiakaspalvelu tietää minkä maan alvilla tilaus on verotettava? No uskoo tietysti osoitetta, jonka asiakas sanoo. Ei ole mitään mahdollisuuksia tarkistaa asiaa. Varsinkin kun maksu voidaan maksaa luottokortilla tilattaessa, ja minkä maan luottokortilla hyvänsä. Mistä asiakaspalvelija tietää, että halvan alvin Luxemburgiin menevää digitilausta luetaankin Suomessa tai vinkuintiassa? Ei mistään. Tästä siis tulee arvausvero, jonka oikeutusta kukaan ei voi valvoa.

Byrokratiakustannukset nousevat taas julmasti. Ei näitä järjestelmämuutoksia tehdä ilmaiseksi eikä harrastuksesta. Eikä tuossa vielä suinkaan kaikki. EU:n sisäkauppa, siis firmoille, onkin myyjän kannalta verotonta. Niinkuin myös paperilehden toimitus EU:n ulkopuolelle tai Ahvenanmaalle. Ei riitä, että prosentti on nolla, vaan talousjärjestelmän on tiedettävä miksi juuri tämä tilaus on veroton. Verottaja kun sen tiedon vaatii ja kuukausittain.

Jotta asia olisi oikein vaikeaa, EU-myynnin ilmoittaminen on tehtävä eri aikaan kuin ALVin. Rytmityksellä laitetaan pikkufirmat jo ahdinkoon, kun se ainoa tilittäjä ei voi pitää edes kuukauden lomaa mistään tilittämisestä. Mutta tällaiset asiathan ei meidän lainlaatijoita kiinnosta. Veroprosenttien muutostakin joudutaan sitten vahtimaan kaikissa EU-maissa eikä vain Suomessa. Tai lopettamaan ulkomaille myynti. Sillähän tämä Suomemme varmastikin vaurastuu.


[ kommentoi ] ( 39 näyttöä )   |  permalink

| 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | Seuraava> >>