Yksityistieasiaa 
Ensi tiistaina yhdyskuntalautakunta siis päättää yksityisteiden avustamisperusteista. Aimmin lähettämäni ehdotuksen vuoksi asia on ollut vielä pöydällä selvitettävänä kustannusvertailujen takia. Lähinnä vastakkain ovat olleet Kiimingissä käytetty malli, jossa kunta on käytännössä vastannut tienpidon kustannuksista ja Haukiputaan malli, jossa kunta on ainoastaan avustanut kuntia.

Malleissa kustannukset on laskettu siten, että Haukiputaan malli maksaisi Uuden Oulun alueelle 207 000€ ja Kiimingin malli maksaisi 950 000€. Yllätys sinänsä, että tuo kalliimpikin malli on vain vajaa 2/3 osaa siitä, jonka itse arvioin aikaisemmin mahdolliseksi kustannustasoksi.

Pari asiaa, jotka tuntuvat useilla olevan hukassa.

1) Mikä on yksityistie, jota tässä siis tarkoitetaan: Tässä EI tarkoiteta esimerkiksi metsäautoteitä eikä pihateitä. Tässä käsiteltävät tiet ovat "julkisia", sillä tavalla, että ne johtavat useammalle kuin yhdelle kiinteistölle. Sosiaalisin perustein aurattavat pihatiet ovat kokonaan eri asia, ja ne jäävät sote-lautakunnan hoidettavaksi tästä mallista riippumatta. Mielestäni lautakunnan pitäisi vaatia kartta nähtäville jossa tässä käsiteltävät tiet on selkeästi esitetty ja kunkin varressa olevien vakituisten asuntojen määrät on näkyvissä. Muuten asiasta ei mitenkään saa oikeaa käsitystä.

2) Miksi joku tie on yksityistie? Esimerkiksi Vehmaansuontie Kiimingissä, samoin kuin sen jatkona olevat Pitkäahontie, Leipomontie, Mannilantie ovat alkuaan olleet osana vanhaa Kuusaamoon johtavaa maantietä. Asutus on luonnollisesti ketjuttunut tämän tien varteen. Alunperin tässä ei siis ollut mitään yksityistiehen viittaavaakaan. 1980 luvulla kunnassa kuitenkin oli politiikka, jonka seurauksena monet yksityistiet otettiin kunnan hoitoon siitä syystä, että niihin sai säännöllistä valtionapua ja kunta halusi määräysvallan noihin rahoihin. Samaan aikaan tällaisia entisiä maanteitä siirrettiin myös yksityiteiksi todennäköisesti juuri tuon saman valtionavun toiveissa. Homma toimikin niinkauan kuin valtio apuja antoi. Sen jälkeen kunnissa huomattiin, että eihän se laki yksityisteistä velvoita kuntaakaan näitä teitä hoitamaan, kun valtiokin vetäytyy vastuusta. Siispä alettiin puhua "omavastuusta" ja siitä, että "kun olette sinne muuttaneet", niin on osallistuttava kustannuksiinkin. Näitä teitä on suurin osa, hyvin vähän on uusia esim. 1990 luvulla tai sen jälkeen tulleita teitä, jotka tähän kastiin ovat joutuneet. Tästä on huolehdittu rakennuslupapolitiikalla.

Rahahan tässä ei edes ole se tärkein asia, vaan se periaate, että onko yksityistien varrella asuva tosiaan niin eriarvoisessa asemassa kaavatien asukkiin verrattuna, että edes tien pitoa sinne ei kustanneta. Eikä tässä eriarvoisuudessa puhuta iästä tai maksukyvystä, vaan nimenomaan siitä, voiko kohdella ihmistä eri tavalla asuinpaikan mukaan? Rahamääristä saa kuvan, jos ajattelee esimerkiksi sitä, että Kallioparkkiin laitettavalla rahamäärällä nämä tiet rahoitettaisiin satakunta vuotta. Tai jos vertaa kaava-alueella valaistukseen käytettävää rahamäärää tähän. Valaistus on mukavuutta, tie on välttämättömyys.

Siihen aikaan oli vielä niin, että haja-asutusalueella ei maksettu kiinteistöveroa, vaan oli niin sanottu katumaksu, jota perittiin kaavateiden varsilla asuvilta. Kiinteistöverolaki ulotettiin haja-asutusalueille juuri sen takia että infraa oli hoidettava myös siellä. Me siis maksamme jo näistä teistä tuon lain perusteella aivan varmasti enemmän Oulun alueella kuin tuo 950 000€. Miten siis kukaan voi nähdä oikeutetuksi ja tasa-arvoiseksi sen, että tuosta samasta palvelusta maksatetaan haja-asutusalueella toiseen kertaan? Mitään muutakaan me emme kiinteistöverolla saa. Vesiliittymät monissa paikoissa on, mutta niistäkin on maksettu suoraan linjojen pituuteet suhteutettu rahamäärä jokaisesta liittymästä. Viemäreitä on siellä täällä, yleensä ei ole, ja niistäkin on maksettu samalla periaatteella. Tämä ei siis ole kiinteistöverolla katettavaa palvelua.

Kritisoin esitettyä laskelmaa myös siitä, että tässä ei huomioida tosiasillisia kustannuksia, vaan ainoastaan todelliset auraus, lanaus ja sorastus kustannukset. Avustushakemusten käsittely kunissa työllistää kunnassa useita henkilöitä. Kaikki tuo byrokratia pitää avustusmallissa laskea tuon Haukiputaan mallin kustannukseksi. Veikkaan, että tuolla mallien erotuksella ei palkata niin paljon henkilöitä, kuin se kunnalle maksaa.

Kansantaloudellisesti tämä järjestelmä vain ja ainoastaan kasvattaa byrokratiakuluja, eikä muuta kansalaisten asemaa paremmaksi, johon tietysti kunnallisen toiminnan pitäisi pyrkiä. Jokaisen tiekunnan yksiköinti jo pelkästään maksaa tuhansia euroja. Moni näistä teistä on läpiajoteitä, kuten esimerkiksi Loukkojärventie-Viitajärventie on tie, joka yhdistää kaksi päätietä, Valtatie 20 Oulu-Kuusamo ja Maantien Kiimingistä Yli-Iihin. Miten tällaiselle tielle voidaan oikeudenmukaisesti laskea kunkin kiinteistönomistajan osuus tien kustannuksista. Nykyisellään tuo on vielä jaettu kahteen erilliseen tiekuntaan aiempien kuntarajojen takia. Miksi paikallisen asukkaan pitäisi kustantaa tiellä kulkevan läpiajajankin osalta tienpito?

Näin isoissa tiekunnissa useimmiten tiehoitokunnat saadaan vapaaehtoisista aikaan. Hyvin paljon tiekuntia on kuitenkin alueilla, joilla on vanhaa asumusta ja asukkaat ikääntyneitä. Tiehoitokunnissa toimiminen voi olla ja terveydellisistä syistä mahdottomuus. Isoissakin hoitokunnissa on vaikea saada mukaan henkilöitä, joilla oikeasti olisi osaamista ja kykyä hoitaa tien pidon kilpailutusta, avustusten hakua ja tien kunnon seurantaa. Käytännössä kaikki nämä tiehoitokunnat tulevat olemaan vain muodollisesti nimettyjä elimiä, mutta tienpidosta vastaamaan joudutaan palkkaamaan tieisännöitsijä. Tästä tiekunta taas maksaa silkkaa rahaa, joka ei siis päädy oikeasti tien parantamiseen, vaan byrokratian hoitoon. Tämäkään ei oikein kansantaloutta lukeneen ymmärrykseen mahdu. Lisäksi aiheutetaan valtavaa ahdistusta niille, jotka eivät hoitokuntaa saa aikaan ja tällä tavalla syrjäytetään kunnan tukien ulkopuolelle. Onko siis niin, että jos vanhukset eivät itse pysty tukilomakkeita täyttämään, niin edessä on siiryminen laitoshoitoon? Tämäkin kustannus on lisättävä tuohon Haukiputaan malliin.

No, joku sanoo nyt tietysti, että eihän se kunnan hommanakaan ilmaista ole kilpailuttaa ja järjestää tienpitoa. Eipä tietysti, mutta kun toimenpiteet johtavat suoraan parempiin teihin ja parempaan palveluun, se raha ei ole vain ja ainoastaan lisäämässä kokonaiskustannusta. Kun tiekuntia on paljon (lukumäärät näistäkin pitäisi antaa lautakunnan tietoon), olisi tässä tapauksessa palvelun keskittäminen aivan erinomaisen tärkeää. Tämähän on trendinä muutenkin, miksi tässä mennään juuri vastakkaiseen suuntaan? Vai halutaakonko oikeasti sellainen kaaos, että lähekkäin olevilla tiekunnilla aurausta ja kunnostusta hoitavat kussakin eri toimijat ja auraajat? Millainen traktoriralli siitäkin seuraa. Kun vielä kuntakin joutuu asiaan osallistumaan, noiden vanhusten takia, joille sosiaalisin perustein pihojenkin auraus on annettava, niin parhaillaan useita auraajia ajelee peräkanaa samoja teitä ja kukin auraa vain sen pätkän tietä, joka vastuulleen on tullut. Tässä ei ole järjen hiventäkään. Siirtymäaikana Oulussa varsinkin on myös virkamiehiä joutilaana tätä tekemään, joten lisäpalkkakustannuksia ei voi syntyä.

Jos jotain kompromissiesityksiä kaivataan, vaikka minusta puhdas Kiimingin malli olisi kaikilla kriteereillä paras, niin voisitte edes neuvotella keskitetystä tienpidosta niin, että kunta sitten laskuttaa tieosakkailta sen jäljelle jäävän osan. Tämäkin on kaksinkertaista kiinteistöveroa, mutta toimivuudeltaan ja kokonaiskustannuksiltaan murto-osa verrattuna Haukiputaan malliin. Vai halutaanko ehdottomasti perustaa tällaisia "kolhoosimalleja" Suomen demokraattisen tasavallan nimissä? Oisko historiasta aihetta ottaa opiksi?

Jos jotain positiivista halutaan, niin kunnan hoitamat yksityistiet voisivat olla Uuden Oulun brandi. Tämä olisi sitä kuntalaisten tasa-arvoisuutta, jota hehkutettiin Uutta Oulua luotaessa. Tämä antaisi myös haja-asutusalueen asukkaille tunteen, että jotain välittämistä vielä on. Tätä henkeä on jo aikalailla rikottu ambulanssipäätöksillä ja palveluverkon supistamissuunnitelmilla. Samalla turvattaisiin kaikille kansalaisille, myös kaupunkilaisille, vapaa pääsy luontoon, marjaan ja metsään yleensä. Tämä olisi halvinta mahdollista terapiaa koko Oululle.


[ kommentoi ] ( 68 näyttöä )   |  permalink

<< <Edellinen | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | Seuraava> >>