Suomen taloudella ei mene hyvin. Itselleni tämä ei ole mitenkään yllätys. Kerron tässä muutamia kokemuksiani omasta elämästäni sanomalehtimaailmasta. Sielläkään ei mene hyvin.
Vuoden 2012 alusta lehtitilauksille tuli arvonlisävero. Koska levikkijärjestelmät olivat tällaiseen huonosti valmistautuneet, kukapa näitä varastoon tekisi, niin ohjelmamuutoksia tehtiin urakalla. Jotta asia olisi riittävän monimutkaista, määriteltiin siirtymäsäännöt mahdollisimman hankalaksi. Piti hyvitellä laskuja, tehdä uusia laskuja, tilittää veroja jne. Prosentit määriteltiin eriksi sen mukaan tilasiko asiakas paperilehteä vai digilehteä. Ja vielä omat sääntönsä irtonumeroille. Sanomalehdille tuli aivan uutta työtä, joka ei siis millään tavalla hyödyttänyt niiden varsinaista bisnestä, vaan sillä palveltiin ainoastaan verottajaa. Tilaajat kaikkosivat, kun hinnat nousivat 9 tai 23 prosenttia.
2013 muutettiin prosentteja hieman. Taas uutta työtä, jotta pitkälle ajalle ajoittuvat tilaukset olisivat aina oikealla verokannalla. Lisää kuluja ilman tuottoa. Sotkuja laskutuksissa, täsmäystä ja tilitystä.
Nyt uhkaa seuraava hankaluus. Kun paperilehti ei enää vedä, siirrytään digilehtiin. Tälle on EU:ssa keksitty ihan oma byrokratiansa. Uusien direktiivien mukaan digilehtien tilauksista pitääkin maksaa vero maksajan maan mukaan ja tilittää tuohon maahan. Siis EU:ssa. Verottajaa ei kuitenkaan kiinnosta se, millä tavalla nuo tilitettävät eurot oikein saadaan laskettua. Parikymmentä EU-maata ja siis parikymmentä erilaista verokantaa.
Mistä sanomalehden asiakaspalvelu tietää minkä maan alvilla tilaus on verotettava? No uskoo tietysti osoitetta, jonka asiakas sanoo. Ei ole mitään mahdollisuuksia tarkistaa asiaa. Varsinkin kun maksu voidaan maksaa luottokortilla tilattaessa, ja minkä maan luottokortilla hyvänsä. Mistä asiakaspalvelija tietää, että halvan alvin Luxemburgiin menevää digitilausta luetaankin Suomessa tai vinkuintiassa? Ei mistään. Tästä siis tulee arvausvero, jonka oikeutusta kukaan ei voi valvoa.
Byrokratiakustannukset nousevat taas julmasti. Ei näitä järjestelmämuutoksia tehdä ilmaiseksi eikä harrastuksesta. Eikä tuossa vielä suinkaan kaikki. EU:n sisäkauppa, siis firmoille, onkin myyjän kannalta verotonta. Niinkuin myös paperilehden toimitus EU:n ulkopuolelle tai Ahvenanmaalle. Ei riitä, että prosentti on nolla, vaan talousjärjestelmän on tiedettävä miksi juuri tämä tilaus on veroton. Verottaja kun sen tiedon vaatii ja kuukausittain.
Jotta asia olisi oikein vaikeaa, EU-myynnin ilmoittaminen on tehtävä eri aikaan kuin ALVin. Rytmityksellä laitetaan pikkufirmat jo ahdinkoon, kun se ainoa tilittäjä ei voi pitää edes kuukauden lomaa mistään tilittämisestä. Mutta tällaiset asiathan ei meidän lainlaatijoita kiinnosta. Veroprosenttien muutostakin joudutaan sitten vahtimaan kaikissa EU-maissa eikä vain Suomessa. Tai lopettamaan ulkomaille myynti. Sillähän tämä Suomemme varmastikin vaurastuu.
[ kommentoi ] ( 139 näyttöä ) | permalink
