Yksityistieasiaa 
Ensi tiistaina yhdyskuntalautakunta siis päättää yksityisteiden avustamisperusteista. Aimmin lähettämäni ehdotuksen vuoksi asia on ollut vielä pöydällä selvitettävänä kustannusvertailujen takia. Lähinnä vastakkain ovat olleet Kiimingissä käytetty malli, jossa kunta on käytännössä vastannut tienpidon kustannuksista ja Haukiputaan malli, jossa kunta on ainoastaan avustanut kuntia.

Malleissa kustannukset on laskettu siten, että Haukiputaan malli maksaisi Uuden Oulun alueelle 207 000€ ja Kiimingin malli maksaisi 950 000€. Yllätys sinänsä, että tuo kalliimpikin malli on vain vajaa 2/3 osaa siitä, jonka itse arvioin aikaisemmin mahdolliseksi kustannustasoksi.

Pari asiaa, jotka tuntuvat useilla olevan hukassa.

1) Mikä on yksityistie, jota tässä siis tarkoitetaan: Tässä EI tarkoiteta esimerkiksi metsäautoteitä eikä pihateitä. Tässä käsiteltävät tiet ovat "julkisia", sillä tavalla, että ne johtavat useammalle kuin yhdelle kiinteistölle. Sosiaalisin perustein aurattavat pihatiet ovat kokonaan eri asia, ja ne jäävät sote-lautakunnan hoidettavaksi tästä mallista riippumatta. Mielestäni lautakunnan pitäisi vaatia kartta nähtäville jossa tässä käsiteltävät tiet on selkeästi esitetty ja kunkin varressa olevien vakituisten asuntojen määrät on näkyvissä. Muuten asiasta ei mitenkään saa oikeaa käsitystä.

2) Miksi joku tie on yksityistie? Esimerkiksi Vehmaansuontie Kiimingissä, samoin kuin sen jatkona olevat Pitkäahontie, Leipomontie, Mannilantie ovat alkuaan olleet osana vanhaa Kuusaamoon johtavaa maantietä. Asutus on luonnollisesti ketjuttunut tämän tien varteen. Alunperin tässä ei siis ollut mitään yksityistiehen viittaavaakaan. 1980 luvulla kunnassa kuitenkin oli politiikka, jonka seurauksena monet yksityistiet otettiin kunnan hoitoon siitä syystä, että niihin sai säännöllistä valtionapua ja kunta halusi määräysvallan noihin rahoihin. Samaan aikaan tällaisia entisiä maanteitä siirrettiin myös yksityiteiksi todennäköisesti juuri tuon saman valtionavun toiveissa. Homma toimikin niinkauan kuin valtio apuja antoi. Sen jälkeen kunnissa huomattiin, että eihän se laki yksityisteistä velvoita kuntaakaan näitä teitä hoitamaan, kun valtiokin vetäytyy vastuusta. Siispä alettiin puhua "omavastuusta" ja siitä, että "kun olette sinne muuttaneet", niin on osallistuttava kustannuksiinkin. Näitä teitä on suurin osa, hyvin vähän on uusia esim. 1990 luvulla tai sen jälkeen tulleita teitä, jotka tähän kastiin ovat joutuneet. Tästä on huolehdittu rakennuslupapolitiikalla.

Rahahan tässä ei edes ole se tärkein asia, vaan se periaate, että onko yksityistien varrella asuva tosiaan niin eriarvoisessa asemassa kaavatien asukkiin verrattuna, että edes tien pitoa sinne ei kustanneta. Eikä tässä eriarvoisuudessa puhuta iästä tai maksukyvystä, vaan nimenomaan siitä, voiko kohdella ihmistä eri tavalla asuinpaikan mukaan? Rahamääristä saa kuvan, jos ajattelee esimerkiksi sitä, että Kallioparkkiin laitettavalla rahamäärällä nämä tiet rahoitettaisiin satakunta vuotta. Tai jos vertaa kaava-alueella valaistukseen käytettävää rahamäärää tähän. Valaistus on mukavuutta, tie on välttämättömyys.

Siihen aikaan oli vielä niin, että haja-asutusalueella ei maksettu kiinteistöveroa, vaan oli niin sanottu katumaksu, jota perittiin kaavateiden varsilla asuvilta. Kiinteistöverolaki ulotettiin haja-asutusalueille juuri sen takia että infraa oli hoidettava myös siellä. Me siis maksamme jo näistä teistä tuon lain perusteella aivan varmasti enemmän Oulun alueella kuin tuo 950 000€. Miten siis kukaan voi nähdä oikeutetuksi ja tasa-arvoiseksi sen, että tuosta samasta palvelusta maksatetaan haja-asutusalueella toiseen kertaan? Mitään muutakaan me emme kiinteistöverolla saa. Vesiliittymät monissa paikoissa on, mutta niistäkin on maksettu suoraan linjojen pituuteet suhteutettu rahamäärä jokaisesta liittymästä. Viemäreitä on siellä täällä, yleensä ei ole, ja niistäkin on maksettu samalla periaatteella. Tämä ei siis ole kiinteistöverolla katettavaa palvelua.

Kritisoin esitettyä laskelmaa myös siitä, että tässä ei huomioida tosiasillisia kustannuksia, vaan ainoastaan todelliset auraus, lanaus ja sorastus kustannukset. Avustushakemusten käsittely kunissa työllistää kunnassa useita henkilöitä. Kaikki tuo byrokratia pitää avustusmallissa laskea tuon Haukiputaan mallin kustannukseksi. Veikkaan, että tuolla mallien erotuksella ei palkata niin paljon henkilöitä, kuin se kunnalle maksaa.

Kansantaloudellisesti tämä järjestelmä vain ja ainoastaan kasvattaa byrokratiakuluja, eikä muuta kansalaisten asemaa paremmaksi, johon tietysti kunnallisen toiminnan pitäisi pyrkiä. Jokaisen tiekunnan yksiköinti jo pelkästään maksaa tuhansia euroja. Moni näistä teistä on läpiajoteitä, kuten esimerkiksi Loukkojärventie-Viitajärventie on tie, joka yhdistää kaksi päätietä, Valtatie 20 Oulu-Kuusamo ja Maantien Kiimingistä Yli-Iihin. Miten tällaiselle tielle voidaan oikeudenmukaisesti laskea kunkin kiinteistönomistajan osuus tien kustannuksista. Nykyisellään tuo on vielä jaettu kahteen erilliseen tiekuntaan aiempien kuntarajojen takia. Miksi paikallisen asukkaan pitäisi kustantaa tiellä kulkevan läpiajajankin osalta tienpito?

Näin isoissa tiekunnissa useimmiten tiehoitokunnat saadaan vapaaehtoisista aikaan. Hyvin paljon tiekuntia on kuitenkin alueilla, joilla on vanhaa asumusta ja asukkaat ikääntyneitä. Tiehoitokunnissa toimiminen voi olla ja terveydellisistä syistä mahdottomuus. Isoissakin hoitokunnissa on vaikea saada mukaan henkilöitä, joilla oikeasti olisi osaamista ja kykyä hoitaa tien pidon kilpailutusta, avustusten hakua ja tien kunnon seurantaa. Käytännössä kaikki nämä tiehoitokunnat tulevat olemaan vain muodollisesti nimettyjä elimiä, mutta tienpidosta vastaamaan joudutaan palkkaamaan tieisännöitsijä. Tästä tiekunta taas maksaa silkkaa rahaa, joka ei siis päädy oikeasti tien parantamiseen, vaan byrokratian hoitoon. Tämäkään ei oikein kansantaloutta lukeneen ymmärrykseen mahdu. Lisäksi aiheutetaan valtavaa ahdistusta niille, jotka eivät hoitokuntaa saa aikaan ja tällä tavalla syrjäytetään kunnan tukien ulkopuolelle. Onko siis niin, että jos vanhukset eivät itse pysty tukilomakkeita täyttämään, niin edessä on siiryminen laitoshoitoon? Tämäkin kustannus on lisättävä tuohon Haukiputaan malliin.

No, joku sanoo nyt tietysti, että eihän se kunnan hommanakaan ilmaista ole kilpailuttaa ja järjestää tienpitoa. Eipä tietysti, mutta kun toimenpiteet johtavat suoraan parempiin teihin ja parempaan palveluun, se raha ei ole vain ja ainoastaan lisäämässä kokonaiskustannusta. Kun tiekuntia on paljon (lukumäärät näistäkin pitäisi antaa lautakunnan tietoon), olisi tässä tapauksessa palvelun keskittäminen aivan erinomaisen tärkeää. Tämähän on trendinä muutenkin, miksi tässä mennään juuri vastakkaiseen suuntaan? Vai halutaakonko oikeasti sellainen kaaos, että lähekkäin olevilla tiekunnilla aurausta ja kunnostusta hoitavat kussakin eri toimijat ja auraajat? Millainen traktoriralli siitäkin seuraa. Kun vielä kuntakin joutuu asiaan osallistumaan, noiden vanhusten takia, joille sosiaalisin perustein pihojenkin auraus on annettava, niin parhaillaan useita auraajia ajelee peräkanaa samoja teitä ja kukin auraa vain sen pätkän tietä, joka vastuulleen on tullut. Tässä ei ole järjen hiventäkään. Siirtymäaikana Oulussa varsinkin on myös virkamiehiä joutilaana tätä tekemään, joten lisäpalkkakustannuksia ei voi syntyä.

Jos jotain kompromissiesityksiä kaivataan, vaikka minusta puhdas Kiimingin malli olisi kaikilla kriteereillä paras, niin voisitte edes neuvotella keskitetystä tienpidosta niin, että kunta sitten laskuttaa tieosakkailta sen jäljelle jäävän osan. Tämäkin on kaksinkertaista kiinteistöveroa, mutta toimivuudeltaan ja kokonaiskustannuksiltaan murto-osa verrattuna Haukiputaan malliin. Vai halutaanko ehdottomasti perustaa tällaisia "kolhoosimalleja" Suomen demokraattisen tasavallan nimissä? Oisko historiasta aihetta ottaa opiksi?

Jos jotain positiivista halutaan, niin kunnan hoitamat yksityistiet voisivat olla Uuden Oulun brandi. Tämä olisi sitä kuntalaisten tasa-arvoisuutta, jota hehkutettiin Uutta Oulua luotaessa. Tämä antaisi myös haja-asutusalueen asukkaille tunteen, että jotain välittämistä vielä on. Tätä henkeä on jo aikalailla rikottu ambulanssipäätöksillä ja palveluverkon supistamissuunnitelmilla. Samalla turvattaisiin kaikille kansalaisille, myös kaupunkilaisille, vapaa pääsy luontoon, marjaan ja metsään yleensä. Tämä olisi halvinta mahdollista terapiaa koko Oululle.


[ kommentoi ] ( 68 näyttöä )   |  permalink
Työssäoloaikoja pidemmiksi, mutta miten? 
Päivän puheenaihe on työssäoloajan pidentäminen ja varsinkin eläkeiän nosto.

Mielestäni ennen ensimmäistäkään eläkeiän nostoa on jokainen työtön saatava töihin. Vai onko eläkeikää lähestyville muka paremmin töitä kuin nuoremmille?

Jotta nuori ihminen pääsisi nopeasti työn ja elämän laitaan kiinni, pitäisi kaikille olla opiskelupaikka heti, kun peruskoulutus loppuu. Osa jää aina rannalle ja näitä aletaankin sitten urakalla kyykyttää. Ylioppilaaksi päässeitä rangaistaan heikosta menestyksestä niin, että ammatilliseen opetukseen ei voi hakea paremmalla peruskoulutodistuksella, vaan joudut ylioppilaiden kiintiön uhriksi.
Pakkohaku ”vääriin” oppilaitoksiin ohjaa nuoret aloille, joista he eivät pätkääkään ole kiinnostuneita. Nuorelta saattaa mennä vuosiakin hukkaan opiskellessa jotain, josta ei ammattia tule ja saman ajan toiselta, joka tuota paikkaa olisi halunnut.

On työelämään tutustumista ja harjoittelua, jonka tarkoituksena on vain saada lähes ilmaista työvoimaa yrityksiin. Jos oikeasta työstä maksettaisiin oikea palkka, niin kestävyysvaje oikenisi kummasti. Nuoren toimeentuloa ei kukaan ajattele.

Entäs osa-aikaiset? Joillekin osa-aikatyö sopii, mutta moni nuori on jatkuvassa köyhyydessä sen takia, että työnantajat eivät halua sitoutua esim. yli 10 viikkotunnin sopimuksiin. Osaksi työtön ei ole työssä, mutta ei kuitenkaan ole oikeutettu vastaavaan osaan työttömyyskorvauksesta. Tai jos on, joutuu kyykytettäväksi. Tällaisessa osa-aikasuhteessa nuori on täysin työnantajan armoilla, jos menet eduistasi kyselemään, ei työtuntejakaan tule ja sopimukset ei jatku. Työelämää tuhlataan, mutta ei se ketään kiinnosta.

Paljonko työaikaa kuluu erilaisten palvelujen jonottamiseen? Virkamiesten puheille ei tänä päivänä pääse marssimalla kunnantalolle ja oveen koputtamalla, vaan ajan varauksen kautta. Ajanvarausnumeroihinkin saa jonottaa tunteja, eikä kenenkään vastuulla ole, jos jonottaessa jo henki loppuu.

Jos sattuu joku tapaturma, vaikka menee polvi risaksi, siitä se jonotus alkaa. Vakuutusyhtiöt toteaa nykyään tapaturmatkin "vanhaksi rappeumaksi" ja ei korvata. Julkiseen hoitoon ei tuollaisen takia pääse jonottamatta hoitotakuuaikaa. On vissiin joku laskenut, että pitämällä ihmisiä puolen vuoden ajan puolikuntoisena tai työkyvyttömänä on yhteiskunnalle halvempaa, kuin hommata palvelu vaikka siltä samalta lääkäriltä, jolle pääset heti huomenna, jos vakuutus sattuisi sen maksamaan. Näitä puoliteholla töissä olevia on paljon. Sieltä sitä työajan pidennystä löytyisi, jos haluttaisiin.

Nyt kehitellään malleja, joilla kaikki palvelut viedään maalaisilta niin kauas, ettei niihin enää lähdetä kuin pää kainalossa. Kenen etu on, että terveyskeskukseen pitää matkustaa kymmeniä kilometrejä? No, kaupunkihan siitä ei maksa, mutta työelämästä tämäkin aika on pois. Vielä arvokkaammaksi kokisin eläkeläisen vapaa-ajan. Sitä vasten on koko elämä töitä tehty ja sitten se pitäisi tuhlata onnikoissa ja terveyskeskusjonoissa. Tämä aika on niin kallista, että hallituskin sitä itselleen haluaisi, työelämän pidennyksinä.


[ kommentoi ] ( 65 näyttöä )   |  permalink
Aatteet hakusalla 
Oulun uusi kaupungin valtuusto äänesti muutosehdotuksista kaupunginjohtajan talousarvioesitykseen. Kaikki äänestykset olivat aivan turhia, mikään ei muuttunut. Onko valtuusto kokonaan antanut valtansa virkamiehille kun missään asiassa ei kyetä keskinäiseen sopuun? Jokainen ryhmittymä äänestää vain ja ainoastaan oman ryhmänsä esityksiä, mikään muu ei tule kyseeseen eikä minkäänlaista omaa harkintaa saa käyttää, oli asia kuinka kannatettava hyvänsä.

Näin kävi Kaarina Kailon aloitteelle yksityisteiden kunnossapidon hoitamisesta Kiimingissä noudatetun tavan mukaisesti. Kiimingissä ei ole tarvittu hoitokuntia eikä tieyksiköintiä teillä, jotka ovat yleisessä käytössä ja vakituiseen asumiseen johtavilla teillä. Eikä tässä tarkoiteta pihateitä, vaan teitä joilla on useita taloja ja usein jopa läpikulkuliikennettä. Kiimingissä tällaisessa kunnan ylläpidossa on ollut n. 150 km yksityisteitä. Rahaa on budjetissa tähän varattu n. 150 000 €. En tiedä koko Uuden Oulun vastaavien teiden määrää, mutta vaikka niitä olisi kymmenkertainen määrä, niin kustannus olisi 1,5 M euroa. Tämä rahasumma ei ole juuri mitään kaupungin miljardibudjetissa. Kysymys on siis arvoista, ei rahasta.

Aloitetta puolusti valtuustossa 10 valtuutettua, siis pelkästään vasemmistoliittolaiset. Onko niin, että esimerkiksi perussuomalaisille ei yksityisteiden puolustaminen ole millään tavalla kiinnostava asia? Eikö haja-asutus ole vahvinta perusuomalaisten kannatusaluetta? Ei, asia ei kiinnosta, vain politiikka ja se, ettei kunnia vain mene jollekin toiselle, joka aloitteen huomasi tehdä.

Sama kummallisuus pätee keskustalaisiin. Valtakunnan tasolla puoue on profiloitunut puolustamaan hajautusta ja pieniä kuntia, kuntatasolla taas nimensä mukaisesti puolue kehittää vain keskustoja ja ajaa alas haja-asutusta ja maaseutua yleensä.

Kokoomus ja demarit ovat hallituslinjansa mukaisesti aina kaiken kurjistamisen kannalla. Rahaa riittää EU:lle, jossa näillä rahoilla ajetaan alas Suomen maaseutua. Kaivosteollisuus saa jyllätä vapaasti Suomen luonnossa kun rahan keräävät ulkomaiset yhtiöt. Suomalaisilta taas estetään pellonraivauskin. Vasemmistokin näitä valtakunnan pettureita vielä hallituksessa hyysää.

Muillekaan puolueille en pisteitä anna, cityvihreätkin oli laittamassa sähkö- ja hybridiautoille käyttövoimaveroa, vaikka vihreämpää olisi ollut poistaa niiltä hankinnan verotkin.

Oliskohan aika siirtyä uuteen vuoteen ihan uusilla tuulilla ja heittää kaikki vanhat puolueet romukoppaan, jos ei meno nyt pian muutu ja asioita aleta päättämään asiaperusteilla eikä poliittisella pelillä.

[ kommentoi ] ( 66 näyttöä )   |  permalink
Edustuksellinen demokratia, mitä se on? 

Pikkupoikana joukkuepelejä pelatessa aina kun tuomarin toimia pidettiin epäreiluna jompaa kumpaa joukkuetta kohtaan sanottiin, että tuomari on ”puolueellinen”. Tuota ilmaisua olen joskus pohdiskellut, että mitä tekemistä puolueilla on joukkueiden kanssa. No, nyt tuo asia on minulle selvinnyt. Sehän on juuri sitä, miten puolueet toimivat. Epäreilusti.

Ensimmäiseksi puolue käyttää valtaansa valitessaan ehdokkaita vaaleissa, kuten nyt syksyllä kuntavaaleissa. Räikeimmissä tapauksissa aiemmin vaaleissa ääniharavana ollut ehdokas on jätetty raakasti ehdokaslistalta ulos. Syihin ja vaikuttimiin en ota nyt kantaa, mutta ulospäin ja äänestäjien näkökulmasta tuo vaikuttaa täysin väärältä. Näin kävi esim. Oulussa eräälle vihreiden vaikuttajalle. Kansa ei siis pääse edes äänestämään siitä, kenet se haluaa itseään edustamaan.

Vaalit ovat onneksi Suomessa aina reilut eikä vilppiä tunneta. Mutta vaalien jälkeen alkaakin sitten pelin politiikkaa, puolueellisuus. Räikein tapaus oli Oulun kaupunginhallituksen puheenjohtajuudesta käyty episodi, joka yleisen mielipiteen painostuksesta päättyi kuitenkin onnellisesti.

Tutkin oikein kuntalakia ja vaalilakia ja puoluelakia, mutta mikään niistä ei anna puolueille mitään mandaattia päättää luottamushenkilöiden valinnasta. Yksiselitteisesti näistä paikoista päättää miltei yksinomaan valtuusto, siis sinne äänestetyt valtuutetut. Sukupuoli tms. rajauksia voi toki olla ja niitä on noudatettava. Puolueet ovat kuitenkin ottaneet oikeudekseen valita henkilöt jo etukäteen siten kuin puolueen sisällä sovitaan. Jossain tapauksissa näistä jopa ”äänestetään”, ikäänkuin demokratia tässä lisääntyisi. Millä mandaatilla puolue voi äänestää ehdokkaista vaikka kaupunginhallitukseen?

Minulle perusteltiin tätä ”edustuksellisella demokratialla”. No, jos tuota tutkii vaikka wikipediasta, niin edustuksellisuus kyllä tulee suoraan siitä, että kansa valitsee edustajansa, ei puolue. Puolueella ei yksinkertaisesti ole tässä mitään sijaa. Väitettiinpä jopa että ”lain mukaan kansa valitsee valtuutetut ja puolueet luottamushenkilöt”. Tätäkään en mistään laista löytänyt.

Puolueiden välillä luottamushenkilöpaikat jaetaan yleisesti hyväksytyllä menetemällä, jota kutsutaan D'Hondtin menetelmäksi. Tuota voisi kyllä soveltaa aika pitkälle myös puolueiden sisällä. Ongelma on vain siinä, että puolueessa valtaa pitävät eivät välttämättä saakaan tärkeitä tehtäviä, jos eivät ole menestyneet vaaleissa. Äänimääräänsä ei myöskään voi testamentata tai käyttää toisen haluamansa edustajan eduksi.

Puolueen ei pitäisi arvioida kenenkään osaamista tai sopivuutta. Eiköhän kansa ole sopivuuden päättänyt ja kukin ehdokas sitten osaltaan päättää vuorollaan mihin tehtävään katsoo olevansa kykenevä. Muut eivät tätä päätöstä voi tehdä. Kiinassa ja vanhassa Neuvostoliitossa puolue oli vaaleilla valittujen elimien yläpuolella, Suomessa ja länsimaisessa demokratiassa näin ei voi olla.


[ kommentoi ] ( 64 näyttöä )   |  permalink
Kiimingin tilaaja-tuottajamalli tuhosi valtuutettujen vallan 
Kiimingin talousjohtajana toiminut Keloneva hehkuttaa Kalevassa 8.l0. tilaaja-tuottajamallia Kiimingin piripintaan saatetun tuottavuuden pyhänä lehmänä ja alkusyynä. Kirjoitus on tarkoitushakuisen ideologinen väitteineen tiltu-mallin suosiosta ja valtuutettujen tyytyväisyydestä. Olisi ollut syytä mainita, että vasemmisto teki aloitteen tilaaja-tuottajamallista luopumisesta, kun pelot sen aiheuttamasta demokratiavajeesta ja virkamiesvallan kasvusta osoittautuivat todeksi.

Faktana todettakoon, että yleishallinnon nettokulut/asukas ovat nousseet vuoden 2007 85 eurosta vuoden 2010 160 euroon. Terveydenhuollon kustannuksissa Kiiminki on ollut kärkisijoilla jo vuosia ennen tilaaja-tuottajamallia. Nyt olemme pärjänneet hyvin mallista huolimatta. Kaikki kuntalaisten ja työntekijöiden negatiiviset kokemukset kuvaillaan ”lillukanvarsiksi”. Mielestämme kysymys on ”hukkakaurasta”, joka viattomasta ulkonäöstään huolimatta pilaa lopulta koko sadon. Jos tässä kilpailussa pärjääminen tarkoittaa sitä, että lääkärin aikoja kysyvälle sanotaan ”Ei ole”, niin kyllä silloin on säästetty väärässä kohdassa. Näin on jo usealle Kiimingissäkin vastattu.

Tyytyväisyyskyselyillä retostellaan huomioimatta sitä tosiasiaa, että suorittavan portaan työntekijöillä ei ole käytännössä minkäänlaisia mahdollisuuksia vastata kyselyihin työaikana, toisin kuin johtavilla virkamiehillä. Eihän kaikilla ole tietokoneitakaan käytössään, puhumattakaan että olisi rauhallinen hetki, jolloin vastaamiseen voisi keskittyä. Esimerkiksi päivähoidon työntekijät eivät mitenkään voi jättää lapsia vartiksikaan keskenään eikä ylimääräistä työvoimaa saa palkata. Eihän sieltä pääse edes virkistyspäiville tai koulutukseenkaan, kun työt jäävät sitten tekemättä.

Sama tahti jatkuu muuallakin. Siivojia kielletään ehdottomasti koskemasta mihinkään muuhun, kuin mikä sopimuksessa lukee. Näin muissa tehtävissä olevat sitten joutuvat paikkaamaan tätä vajetta, kun jotain erikoista sattuu. Millään sopimuksilla ei voi varautua kaikkeen ja pienetkin muutokset aina maksaa.

Turhaa sisäistä kateutta ja katkeruutta, aivan turhaa painetta, pelkoa työpaikkojen puolesta, byrokratiaa, kaikkea tätä on tilaaja-tuottajamalli. Pienimmistä palkoista yritetään säästää ulkoistamalla niitä samaan aikaan kun on vara pitää johtotasolla tuplamiehitystä. Toinen ostaa ja toinen myy, mutta molemmille palkan maksaa kunta.

Koko ahdistus alkoi edellisen kunnanjohtajan aikana, jolloin kunnantoimiston ovet pantiin lukkoon ja vaadittiin ajanvaraus, että virkamiehiä pääsi puhuttelemaan. Valtuutetuille puolestaan muistuteltiin tiltu-mallin puolustajien taholta, ettei pidä puuttua muuhun kuin strategisiin asioihin. Ei siis palvelujen tuottamiseen varsinkaan.

Kiimingissä vasemmisto on vastustanut mallia alusta alkaen, jakaen tietoa siitä, että se on tunnetusti osa uusliberalismin yksityistämisideologiaa.
Toivomme, että kokemuksestamme otetaan vaari.

Allekirjoittajina:
Kiimingin vasemmiston kuntavaaliehdokkaat:
Lahja Hanhela, Jorma Hanhela, Tomi Juntunen, Kaarina Kailo, Kalevi Kuha, Pertti Kutilainen, Eini Launonen, Anneli Rautio ja Lauri Valkama

[ kommentoi ] ( 64 näyttöä )   |  permalink
Tasa-arvoa, myös alueellisesti  
Kiimingissä on pidetty tilaisuuksia, joissa yksityisteiden osakkaita neuvotaan tiekuntien perustamisessa tai henkiinherättämisessä. Asia sinänsä on hyvä. Mikä tässä sitten mättää, on se, että missään tilaisuudessa ei yksityisteiden varrella asuville anneta mahdollisuutta puhuttaa niitä henkilöitä, jotka tämän tyhmyyden ovat luoneet. Valtuutettuja tietysti viimekädessä, mutta mielestäni tärkein instanssi tässä prosessissa on valmisteleva virkamies, koska syystä tai toisesta päätökset valtuustoissa tuppaavat menemään, kuten asia esitetään.
Kiimingissä on kunnan ylläpidon alla ollut n. 150 km yksityisteitä. Näihin varattu määräraha on n. 150 000 €. Se on samaa suuruusluokkaa kuin kaupunginjohtajalle maksetaan palkkaa nykyisin. Siis missä on suhteellisuuden taju? Kyllä tuhansien ihmisten päivittäinen kulkeminen on tärkeämpi asia kuin yksittäisen johtajan palkka. Tämän palkan korottamista kuitenkin yhdistymishallituskin yksimielisesti puolusti.
Yksityisteitä on kilometreissä mitaten suurin osa kuntien teistä. Kaikki tarvitsevat yksityisteitä. Muuten ei ole pääsyä marjaan, metsästykseen tai muihin maaseudun harrastuksiin. Lain mukaan valtion tai kunnan avustuksella peruskorjattua tietä ei voi sulkea muulta liikenteeltä ennen kuin 10 vuotta on kulunut avustuksen saamisesta. Tilaisuudessa kerrottiin, että jos tielle on tehty vain normaalia aurausta ja kunnossapitoa, aika lyheneekin kunnossapitovuoden loppuun. Tällä perusteella moni yksityistie voitaisiin sulkea kokonaan muulta kuin osakkaiden liikenteeltä aika nopeasti. Tämä ei kuitenkaan ole tarkoitus, vaan päinvastoin, taata kaikkien ihmisten vapaa liikkuminen.
Onko tämä siis se hinta, joka tästä mitättömästä säästämisestä maksetaan? Alkaako teille tulla puomeja? Nyt olisi aika tehdä järkipäätös ja ottaa kaikki yksityistiet kaupungin hoidettavaksi. Pelkkä hallinnointi tiekunnissa maksaa 1/3 – 1/2 tien vuosikustannuksista. Paljonkohan kuluu rahaa esim. Kiimingin noin 60 tiekunnan hallinnointiin kun sen nyt on hoitunut kunnassa lähimain yhden henkilön työpanoksella? Ja kun laskutusta tieosakkailta ei ole tarvittu, niin ei ole tarvittu jyvitystäkään, joka on kertatyönä suhteellisen arvokas operaatio ja aiheuttaa turhaa katkeruutta ja kateutta osakkaiden välillä. Kaikkien on saatava kiinteistöverolle jotain vastinetta, koko Uudessa Oulussa. Hoidetut yksityistiet voisivat olla Uuden Oulun kilpailukykyä parantava brändi.


[ kommentoi ] ( 69 näyttöä )   |  permalink

<< <Edellinen | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | Seuraava> >>