Lääkäripalvelut ja vakuutukset 
Kävinpäs tuossa vastikään pojan kanssa terveyskeskuksessa. Pojalla on ollut kurkkukipua jo kuukauden päivät, nyt nosti kovan kuumeen. Terveyskeskuksessa tämä ei riitä siihen, että pääsisi lääkärille, vaan ensin on tyydyttävä terveydenhoitajan tarkistukseen. Toivottomalta tuntuu olo potilaasta ja saattajasta. Mitä tässä voisi tehdä?
Ihan vastaava toivottumuus tuli vanhemman pojan kohdalla, joka on armeijassa. Hänelläkin yli kuukauden jatkunut kurkkukipu ja toistuva kuumeilu. Armeijan lääkärit antavat antibioottikuurin ja pari päivää vp:tä, sitten suoraan leirille pakkaseen. Esimiehille sana ei kulje ja he pitävät jatkuvaa VP:tä ja leireiltä poissaoloa lusmuiluna. Koeta siinä sitten säilyttää itsetuntosi. Poika tuli lomalle kuumeessa ja vietiin välittömästi yksityislääkärille. Samalla reissulla operoitiin kurkusta paise ja tiukkaa lääkekuuri päälle. Seuraavana aamuna sama toistettiin. Pelottaa päästää poikaa taas armeijan lääkärien armoille.
Mikä hankalinta tällaisissa tapauksissa, niin tietosuojalait estävät tietojen saamisen, eli yksityinen lääkäri ei tiedä mitään siitä, mitä armeijan lääkäri on tehnyt ja mitä lääkkeitä antanut. Reseptejäkään ei armeijasta mukaan anneta, vaan lääkkeet annetaan suoraan potilaalle. Kerro siinä sitten, mitä olet syönyt ja mikä toimi tai ei toiminut. Potilas on aina heikoilla tällaisessa, kuumetautisena on turha kuvitella kenenkään jaksavan kirjoitella lääkkeiden nimiä eikä edes hoitaneiden läääkäreiden nimiä ylös.
Yleisesti ottaenkin lääkäripalvelut on tehty niin vaikeiksi hallita potilaan kannalta, että potilaat jo karttaa lääkärille menoa. Olenkin päättänyt vastedes aina kysyä hoitajan tai lääkärin nimen kun käyn vastaanotolla. Perusteluna voi käyttää sellaista, että ainakin vastuullinen on selvillä, jos jotain sattuu. Se voi jopa painostaa siihen, että pääsee edes oikealle lääkärille.
Vaihdoin hetki sitten vakuutusyhtiötä. Säästin muuten lähes 800€ vuositasolla kotivakuutuksen ja kahden auton vakuutusmaksuissa. Onkohan vakuutusmaksuissa ilmaa, kun ne aina kilpailutuksessa tippuu ja kohta taas nousevat?
Yhden asian kuitenkin huomasin, joka erinomaisen tehokkaasti estää vaihtelemasta vakuutusyhtiöitä. Se on tietysti nuo sairaanhoitovakuutukset ja näkyypä nykyisin olevan myös tapaturmavakuutuksissa sama homma. Nimittäin vakuutusta haettaessa on ilmoitettava kaikki mahdolliset lääkärissä käynnit ja diagnoosit, sairasloma-ajat ja hoitaneet lääkärit ja sairaalat nimeltä, jotta vakuutus voidaan myöntää. Jos jotain vaivaa on hoidettu, ei sitä tietysti enää korvata uudessa vakuutusyhtiössä, joten tällä tavalla estetään vakuutusyhtiön vaihto vaikka entinen nostaa hintoja pilviin. Ihmettelen, mitä tekemistä tällä on tapaturmavakuutuksen kannalta? Harva ihminen edes muistaa 5 vuoden ajalta kaikki lääkärissä käyntinsä tai syyt niihin. Mitään järjestelmää ei tavallisella ihmisellä ole, josta nuo voisi tarkistaa. Kuitenkin vakuutusyhtiöille pitää samalla luovuttaa oikeus kaikkiin noihin tietoihin, joita sairaalat ja lääkäriasemat potilaistaan säilyttää. Eikö siis pitäisi olla jokin suora ja yksinkertainen tapa saada omat tietonsa kaikista noista järjestelmistä?
Ehdottaisinkin tässä valtiovallan ylläpitämää tietopankkia, johon kaikkien virallisten lääkärien olisi kirjattava aina jokaisen potilaansa tiedot jokaiselta käyntikerralta. Potilaalla tai hänen valtuuttamallaan olisi oikeus ja tunnukset, joilla ko. rekisteriä voisi myös katsoa aina kun lääkärillä käy tai milloin tahansa. Tunnistautumiseen voi käyttää vaikka pankkiyhteystunnuksia tai muuta varmaa tapaa. Näin potilaan oman terveyden tilan ja lääkityksien, allergioiden yms. asioiden kirjaaminen olisi ammattilaisten hallussa, mutta kaikki tieto olisi potilaallle itselleen saatavilla silloin kun sitä tarvitaan. Jokaisesta kirjauksesta tai muutoksesta tiedoissa, järjestelmä lähettäisi tiedon suoraan henkilölle esim. sähköpostilla tai vaikka perinteisellä postilla, ellei sähköpostia halua käyttää. Näin jokaisella olisi kontrolli siihen, mitä muutoksia itse kunkin terveystietoihin tehdään.
Vakuutusyhtiöiltä minä edellyttäisin vastuunottoa sillä tavalla, että vakuutus on vain kaikille myönnettävä ja korvaukset potilaan kannalta jatkuu, kuten jatkuisi vanhankin vakuutuksen piirissä. Jos katsotaan, että vahinko on jo alkanut edellisen vakuutusyhtiön vastuuaikana, niin silloin vakuutusyhtiöillä pitää olla oikeus hakea korvausta edellisestä yhtiöstä. Näin vakuutusyhtiö ei pääse vastuustaan nostamalla hintoja ja pakottamalla potilas vaihtamaan yhtiötä. Voisi olla jopa edullisempaa pitää hinnat kohtuullisina ja pitää potilas asiakkaana. Tämä olisi asiakkaankin kannalta helpointa, sillä varsinkaan sairaana ollessaan ei jaksa keskittyä vakuutusasioidensa hoitoon.
Lääkärien korvaukset pitäisi määrätä lailla niin, että potilas maksaa samasta toimenpiteestä aina saman hinnan riippumatta siitä, missä käy lääkärillä. Minusta olisi edullisinta, että kaikki lääkärit olisivat terveyskeskuksien tai muiden julkisten laitosten lääkäreitä eivätkä yksityisiä toimijoita. Toisaalta on aivan sama, mikä on muoto, jolla palvelu järjestetään, kunhan hinta ja palvelun saatavuus taataan samaksi kaikille potilaille. Yleisen sairausvakuutuksen pitäisi korvata sairastaminen suomalaisille niin, ettei erillisiä hoitokuluvakuutuksia tarvita. Sama pätee periaatteessa tapaturmiinkin. Miksi ihmeessä tapaturman kautta tullut lääkärintarve on jotenkin eritavalla korvattavaa kuin sairastumisen kautta? Yksinkertainen järjestelmä tässäkin olisi kansantalouden ja asukkaiden edun kannalta paras. Muiden etuja tuskin tarvitsee yhteiskunnan puolesta ajatellakaan.

[ kommentoi ] ( 4 näyttöä )   |  permalink
Vahvin kilpailuvalttimme 
Miettikääpä mikä on Suomemme vahvin kilpailuvaltti maailmalla? Ei, se ei ole metsät, enää. Eikä se ole Nokia tai korkea teknologiamme yleensä. Ajatelkaa, mistä maailmalla on pulaa. Tärkein ja vahvin luonnonvaramme on TILA. Sitä on meillä suhteessa asukaslukuun aivan hulppeasti verrattuna Eurooppaan, puhumattakaan Japanista tai Pohjois-Amerikasta. Monissa muissakin maissa on tilaa, mutta se voi olla asumiskelvotonta. Ajatelkaapa vaikka Norjan vuoristoja. Toki huimia näkymiä ja kallisarvoista tilaa sielläkin, mutta todella vaikeasti asutettavaa.
Suomi on alueensa puolesta asutettavissa melkein joka paikassa. Meillä on kauniita järviä, jokia ja peltomaisemaa. Metsääkin riittää viereen melkein joka paikassa. Silti Suomen päättäjiin on sisäänrakennettu keskittämisen ja tiiviin yhteiskuntarakenteen ajatus. Kaikin mahdollisin keinoin ihmisiä sullotaan ruutukaava-alueelle kerrostaloihin tai rivitaloihin, parhaassakin tapauksessa alle 1000 neliön omakotitonteille. Siinä sitten ähistään naapureiden kanssa, kytätään kuka ketäkin akkunasta ja tapellaan aidan takaa kurottavista oksista ja puunjuurista. Koirakaan ei saa käydä tarpeillaan omikseen puhumattakaan, että se saisi oravaa haukkua. Varmasti on joku yleisönosastoon kirjoittamassa, nimimerkillä. Naapurillehan ei puhuta, ainakaan, jos on kyse jostain epäkohdasta keskinäisissä suhteissa.
Tästä seuraa ahdistusta ja kriisejä perheissä. Yhteiskunta maksaa hirveät rahat niistä ihmistä, jotka eivät tätä hullunmyllyä kestä. Päättäjät eivät kuitenkaan osaa laskea nokkaansa pidemmälle. Kun kaavainsinööri tai yhdyskuntajohtaja tuo laskelmansa esille ja näyttää, että vesi ja viemäri ja kylätie tuonne maksaa X euroa ja tähän terveyskeskuksen viereen kerrostaloon vain Y euroa, niin tottakait kunnassamme rakennetaan vain kaava-alueelle. Eurot ohjaa.
Kyläkoulut ovat aina olleet sivistyksemme perusta. Sotien jälkeen meillä oli hirvittävät sotakorvaukset taakkanamme, mutta siitä huolimatta isämme rakensivat koulun joka ikiselle kylälle, jolla muutamakin savu oli. Näistä saamme lukea vaikka Päätalon Kallen ansiokkaista kirjoista. Näilläkin kouluilla osattiin opettaa, opettaja oli yleensä arvostettu kyläläinen ja pitipä moni kansankynttilä siinä sivutoimenaan omaa ryytimaata ja ehkä kasvatteli kanoja tai sikaa tulevaksi jouluksi. Oppivat koulukkaatkin siinä sivussa, milloin pottu laitetaan ja milloin nostetaan ja miten eläimet elää ja pitää hoitaa. Nyt näistä luetaan vain kirjoista, jos luetaan ollenkaan.
Miten on mahdollista, että tässä hyvinvointisuomessamme meillä ei enää ole varaa asua väljästi? Joku ekopäkin myyjä yrittää riistää viimesetkin rovot niiltä, jotka vielä sinnittelee maaseudulla kaikesta painostuksesta ja alasajosta huolimatta. Aina on joku byrokraatti keksimässä uusia sääntöjä, joilla maaseutu pitäisi rauhoittaa poroille. Toki nekin sinne mahtuu, mutta ihmisillekin siellä on sijansa. Eikä ihmiset siellä paljoa vaadi, koulu kylälle ja tie perille. Vesijohto ja viemäri on jo luksusta. Viemäröinnissä jo aikoja keksitty imeytyskenttäsysteemi toimii aivan loistavasti, silloin kun tilaa on ympärillä. Toki vesistöistä on huolehdittava ettei niitä pilata. Umpikaivokin on hyvä järjestelmä, mutta ei ole ekologisesti kestävää kuskata jätevettä kymmeniä kilometrejä. Imeytys tai viemäriin pumppaus pitää järjestää riittävän lähelle. Näillekin on tilaa Suomessa eikä ne lopulta paljoa maksa, jos vähänkään halua päättäjillä olisi asioita miettiä. Pienillä biokaasulaitoksilla jätevedet tuottaisivat moninkertaista hyötyä. Pellolle ne ennen paskat levitettiin ja hyvin kasvoi enkä ole lukenut, että ihmiset olisi enempi sairastaneet kuin nykyäänkään. Oisiko saaneet vastustuskykyä jostain... Jostain syystä nyt kuvitellaan, että viisauden näissä asioissa on tultava EUsta tai vähintään Helsingistä, ennen vanhaan suurin järki oli maalaisjärki.
Ottakaapa ihmiset uusi suunta elämässä. Palataan maalle takaisin. Poistetaan rajoitteita yksi kerrallaan. Mahdollistetaan etätyöt, mahdollistetaan bioenergian ja sähkön tuotanto vaikka kuinka pienissä yksiköissä, mahdollistetaan rakentaminen sivummallekin, kunhan tilaa on riittävästi. Taajamia ei tarvita maalla, ei edes mökkikyliä. Vai ahdistuuko urbaanit veljemme ja sisaremme, jos joutuvat kesälomallaan yksinäiseen niemeen järvenrannalle eikä voikaan kuunnella paritalomökin naapuriseurueen kaljailtaa juomalasilla seinän takaa?


[ kommentoi ] ( 2 näyttöä )   |  permalink
Biokaasun syöttötariffit vain suurille 
Syöttötariffilla tarkoitetaan siis tukea, joka maksettaisiin biokaasulla tai tuulivoimalla tuotetun sähkön tuottajalle. Jonkinlaista takuuhintaa siis. Näin saataisiin nopeasti laitoksia kannattavasti pystyyn ja uusiutuvaa energiaa markkinoille öljyn ja ydinvoiman tilalle.

29.9.2009 Työvoimaministeri Pekkariselle luovutettu työryhmän loppuraportti linjaa syöttötariffit biokaasulle vain 300 kVA suuremmille biokaasulaitoksille ja tuulivoimassa vain 1MVA suuremmille laitoksille. Nämä on niin suuria laitoksia, että puhutaan jopa satojen omakotitalojen sähköenergian tarpeesta. Metsäenergialle tariffia ei saatu aikaan ollenkaan. Miksi näin, sopii kysyä. No, työryhmä on perustanut ajatustaan hallinnollisiin kuluihin, isommat laitokset tarvitsee vähemmän hallinnointia. Höpöpuhettta. Pienillä maatilakohtaisilla tai kyläkohtaisilla laitoksilla hallinnointi ei maksaisi yhtään sen enempää ja kun näitä laitoksia kohta olisi joka niemessä, notkossa ja saarelmassa, niin energian tosiasiallinen hinta alkaisi vain laskemaan. Ydinvoimaloita ei tarvittaisi enää yhtään lisää ja niissähän sitä vasta hallinnointikuluja on, rakentamisesta lähtien. Tässähän se suurin peikko on isoille energiayhtiöille, ettei enää saakaan uusia ydinvoimaloita tai tekojärviä tehdä.

Kun pakotetaan suuriin yksiköihin, niin samalla taataan, että narut pysyy suurilla monikansallisilla yrityksillä, joilla on pääomia. Samalla tuhotaan koko ajatus biokaasun tuottamisen järkevyydestä. Keskittämällä saadaan syötteiden, siis biojätteen, peltoenergialla tuotetun vihermassan yms. kuljetusmatkat niin pitkiksi, että hiilijalanjälki vain kasvaa, vaikka tarkoitus on juuri toisinpäin.

Jostain syystä tuet aina kanavoituu isoille. Näin on käynyt energiakasvien tuessa, joka käytännössä ohjautuu turveyhtiöille, kun on mahdollista laittaa hyödytttömäksi jääneet suot kasvamaan monivuotisia energiakasveja. Aktiivimaanviljelijä harvoin voi näin tehdä, koska peltoja pitää kierrättää monenlaisessa viljelyssä. Samalla tavalla nyt ohjataan sähköntuotantotariffit vain teollisuudelle.

Pienillä biokaasulaitoksilla saataisiin ratkaistua monta ongelmaa samaan syssyyn. Laitos käyttäisi hyväkseen alueen biojätteet, sakokaivolietteet, ylimääräiset heinäpaalit ja jopa tarkoitusta varten kasvatetut kasvit. Tuloksena olisi kaasua, sähköä, lämpöä ja maanparannusainetta. Kaikki takaisin kiertoon ja jopas alkaisi muuttua energiatase kotimaahan päin. Maaseutu saisi uutta elinvoimaa. Menisköhän samalla tuo haja-asutusalueiden viemäröinnin uudistustarvekin ohi, kun kerättäiskin jätteet samaan laitokseen ja hygienisoitaisiin siellä. Ja fosforit peltoon.

Isot tuulivoimalat eivät liene kenenkään silmissä mitään kauniita. Onpa puhuttu jopa epileptisistä kohtauksista, kun valo ja varjo vaihtelee isojen siipien takia, puhumattakaan melusta. Linnuille ja muulle luonnollekin aiheutuu ongelmia. Mutta, jos laitokset olisivat pieniä (kuten tuossa Kiimingin ABC:llä, tuottaneeko sähköä vaiko pelkkä koriste), niin periaatteessa jokainen sähköverkon piirissä oleva voisi laittaa oman pikkumyllynsä pienentämään omaa energialaskuaan ja esim. osa-aikaisesti käytetyillä mökeille voisivat myllyt tuottaa omistajalleen jopa rahaa ja vihreää voimaa muille. Sähköä olisi kohta yllinkyllin.


[ kommentoi ] ( 2 näyttöä )   |  permalink
Kiimingin säästöt, kuvitusmummo kirjoittaa 
Asumme kunnan laidalla ukon kanssa ihan omassa mökissä, onpa vähän mettääkin. Kylätie, yksityistie, kulkee vierestä, mutta sinne on n. 90 metrin liittymä. Ukko on eläkkellä (alle 1000€/kk), sairas ja pyörätuolikunnossa. Itse oon henkilökohtainen avustaja, mutta käyn vielä kunnassa siivoushommissa, palkka hiukka yli 1000€. Lapset maailmalla, paitsi iltatähti joka aloittelee lukiota. Kouluun n. 10 km, kuten Kiimingin laidoilta keskimäärin, joistakin paikoista jopa enemmän, kun tiet ei ole läheskään suoria.
Kunta aikoo ruveta kuulemma säästämään, sano yks tuttu valtuutettu. No, 1% tuloveronkorotus ei meillä paljon hetkauta, kun aimminkaan ei juuri jäänyt verotettavaa tuloa.
Kiinteistöveron korotus vie ison loven, varsinkin kun metsätkään ei ole hakkuukunnossa eikähän nyt yhtiöt puuta ostakaan, teollisuus kun on myyty Ameriikan eläkeläisille, jotka haluaa enemmän tuloja ja halvemmalla siis puuta, vaikka Urugaysta.
Henkilökohtaisen avustajan tuki multa karsitaan. Kunnan vuosisäästö 24000€ kokonaisuudessaan, mutta mites meille, no onhan tuota ennenkin pärjätty.
Tien on aiemmin kunta aurannut, itse on toki pitänyt portailta tienpäähän lumet luoda. Kuntoillessahan se on mennyt, kuten muunkin pihan laitto, ainut harrastus. Nyt kunta säästää ja panee tuonkin alle 100m tien aurauksen maksulliseksi. Samaan syssyyn koko alueen yksityistieltä sanotaan irti hoitosopimus. On alettava muiden naapurien eläkeläisten kanssa perustamaan hoitokunta ja riitelemään mikä on kenenkin osuus tiestä. Tai voihan sen maksaa jollekin, joka sen tekee. Sitten pitää järjestää kokouksia ja päättää tien peruskorjauksista, aurauksesta ja muusta hoidosta. Tiekunta kun on vastuussa, jos joku marjastaja särkee autonsa niissä kuopissa. Toki kunnasta voi apuja pyydellä, jos saa ajan varattua palvelukeskuksesta ja osaa lanketit täyttää. Tässä kunta säästää 10000€ ensi vuonna, paitsi että joutuu maksamaan palkkaa jollekin viranhaltijalle, joka opastaa tiekunnat alkuun ja käsittelee avustusanomukset ja hoitaa kilpailutukset niistä aurauksista ja korjauksista, jotka sitten kuitenkin kunta päättää armollisesti hoitaa. Mitäs muutitte sinne, sano yks valtuutettu.
Lukiolaiselta viedään koulumatkatuki. Kunnan säästä 6500€ vuodessa. Pieni raha (ihmis)kunnalle mutta omaisuus varattomalle lukiolaiselle. Joutas muuttaa Ouluun, kun opettajatkin kuitenkin lomautetaan joksikin viikoksi.
Ja lomautushan se uhkaa siivojaparkaakin, 1000€ palkasta puolet pois, niin säästöä kunnalle syntyy. Uhkaavat kyllä kilpailuttaa kaikki siivojat pois kunnalta jollekin isolle firmalle. Niillä on kuulemma halvemmat taksat ja laatu on silti yhtä hyvää. Eivät kuulemma vaan koskekaan, jos jotain yllättävää sattuu, vaikka sairas oppilas sattuu oksentamaan lattialle. Ei kuulu sopimukseen. No, opettajahan sen sitten... Eivät oo muuten hoksannu, että ulkoistettua siivojaa ei voi kunta lomauttaa, ottaskohan ne töihin sinne?
Muuten on elämä helppoa, enää ei tarvi lasejakaan uusia, kun ei tuu enää kirjastoauto. Telkkariakaan ei ole kun poika kattoo netistä ja ite ei osaa digiboxin kanssa pelata. Eipä ois varaa telkkarimaksuunkaan, tosin. Jos se poikakin tosiaan muuttas Ouluun kouluun, niin ei tarttis nettiäkään maksaa...
Taisin muuten valehella noista harrastuksista, oonhan minä OJ-museossa käyny taidetta kattomassa. Ollukin hienoja töitä. No, eipä tartte vissiin kohta sinnekään kyytejä ruinata.
Korottasivat vaan tuota tuloveroa reilusti, siitä maksas omat prosentit ilokseen kun jäis jottain palvelua.


[ kommentoi ] ( 3 näyttöä )   |  permalink
Soneran iPhone kytkyt 
Jostain syystä Apple ja Sonera ovat sopineet iPhonen yksinmyynnistä Suomessa. Tämä on mielestäni aivan turhaa kilpailun rajoittamista. Soneralla on oikeus purkaa iPhonen operaattorilukitukset ja reklamaation jälkeen on näin tapahtunutkin. Kuitenkin Sonera haluaa rahastaa edelleen liittymästä rahaa, vaikka ei mitään palvelua voi toimittaakaan.
Meillä Soneran 3G-palvelua ei ole olemassakaan. Puheluyhteydet toimivat, jos menee ulos tai seisoo ikkunan vieressä. Muutoin myös äänipuhelut katkeilevat mielivaltaisesti kesken. Tämä toistuu säännönmukaisesti joka puhelussa, jos vain erehtyy liikkumaan puhelun aikana. Eikä tässä ole kyse puhelimen viasta, sama toistuu kaikilla puhelimilla.

Mielestäni Soneran pitäisi purkaa koko kytkysopimus, eikä siis periä rahaa olemattomasta palvelusta. Toki palvelut voi rajoittaa minimiin, mutta siltikin joutuu kuukausimaksun maksamaan. Mikä hankalinta asiakkaan kannalta, niin Sonera ei suostu edes vapauttamaan puhelinnumeroa, jotta vaivaton siirto toiselle operaattorille onnistuisi. Esim. Elisan 3G toimii alueellamme, ei täydellisesti, mutta pääsääntöisesti. Normaalipuheluissa ei kuitenkaan ole ongelmia, joten ko. verkon käyttö olisi meillä paljon parempi vaihtoehto. Nyt joudumme esim. datayhteyksien takia pitämään erillistä Elisan mokkulaa, vaikka maksamme samasta jo Soneralle iPhonen liittymän yhteydessä. 3G on joka tapauksessa oltava, jos aikoo datayhteyksiä käyttää liikuttaessa kodin ulkopuolella.

Miten tästä operaattorien mielivallasta voidaan päästä eroon syrjäseuduilla? Kaupungeissa tarjontaa on yllinkyllin, mutta vähänkään taajamien ulkopuolella ollaan riippuvaisia yhdestä monopoliyhtiöstä ja tätä asemaa vielä vankistetaan sallimalla tällaisia yksinmyyntisopimuksia. Lankaliitttymissä Sonera siirtyi riistoon jo aiemmin, nostamalla puolen megan datayhteyden hinnan 49€:n. Tämä jos mikä on riistoa. Eikö tuotteesta makseta sen ominaisuuksien mukaan eikä käyttöpaikan mukaan? Saman saa miltei ilmaiseksi kaupungeissa. Kustannuksista on turha vaahdota, linjat ovat edelleen olemassa eikä niille mitään ole tehty vuosiin.

Pitääkö tästä valittaa EUn elimiin. Suomihan on muutenkin siellä jo saanut huonoa mainetta omintakeisten lakiensa takia. Toki jotain EU sääntöjä noudatetaan pilkulleen, silloin kun niillä vain voidaan suomalaisia kyykyttää.

[ kommentoi ] ( 2 näyttöä )   |  permalink
Soneralla epäasialliset keinot käytössä 
Vanhemani joutuivat vaihtamaan matkapuhelinliittymänsä pois Soneralta kun se ei täällä periferiassa toimi kunnolla. Puhelut katkeilee kesken ja ääni pätkii. 3G:stä tai muusta hienommasta virityksestä ei ole tietoakaan. No, siirto oli yksinkertainen, Saunalahti tarjosi ilmaiset puhelut liittymien välille vuoden loppuun ja muutenkin oli edullisempaa. Ja mikä parasta, verkko toimii täällä, jopa 3G:stä on nähty vilauksia, toki parantamista siinäkin.
Mutta mitä tekee Sonera? Soittavat äidilleni, 75 v, kyselyn, että miksi vaihdoitte ja eikös vaihdeta takaisin. No, äitini ei tietystikään suostunut, kun molemmat kerran vaihtoivat ja kun Soneralla on nuo ongelmatkin täällä. Mutta mitä tekee Sonera? Vaikka Saunalahdelta oli jo tullut tekstiviesti liittymän siirtymisestä sinne 24 tunnin kuluessa, niin eipä siirto tapahtunutkaan. Tämä rietas Soneran mies oliki kuitenkin omavaltaisesti perunut siirron Saunalahteen eikä mitään ilmoitusta tällaisesta tullut. Ei vaan siirtynyt. Sitten piti soitella Saunalahteen parikin kertaa, kun Soneran liittymä katkaisi puhelun kesken, ja sieltä selvisi, että Soneralta olivat ilmoittaneet siirron peruutuksesta. Ja aloita siis koko siirtohomma alusta.
Soneran asiakaspalvelusta tökerö naisääni vaan toteaa, että ei tälle nyt mitään voi eikä mitään näykään systeemeistä enää kun siirto on taas aktivoitu. Ei kuulemma tiedä enää mitä on tapahtunut. Siirron peruutus tarvii kuulemma tunnin varoajan, mutta operaattorin vaihto sitten taas 5 arkipäivää, nyt pyhien aikaan siis pari viikkoa kalenteriaikaa. Ilmoitin, että tältä ajalta ei sitten maksuja tarvi tulla. Tähän tökerö naisihminen vaan tuumaa, ettei voi ennakkoon hyvittää mitään kun ei tiedä paljonko mahdolliset puhelut maksaa. Kuitenkin jonkun määräsumman olisivat hyvittäneet, kun itse summan olisi antanut. Ehdotinkin kymppiä, kun sen verran oli entistä laskuakin, joten ajattelin sen riittävän normaalipuheluihin. No, tökerö naisihminen kuitenkin alkoi tivaamaan, että jos tällainen hyvitys tehdään, niin sitten ei voi enää tehdä reklamaatiota ja asian on jäätävä tälleen. Siis kiristystä.
Näinkös kaikkia muitakin vanhoja ihmisiä Soneralla kohdellaan? Eikös tuommoinen omavaltaisuus ole rangaistavaa, varsinkin kun siitä aiheutuu vielä kustannuksia asiakkaille, puhumattakaan kaikesta harmista ja vaivannäöstä?
Noista liittymän vaihdoista yms. tiedottamisista sanoisin vielä sen verran, että on kohtuutonta että vanhoille ihmisille tiedotetaan niistä tekstiviesteillä. Kiikuta sitten aina puhelinta sukulaisille, että kato ny mikä tähän tuli kun se piippas. Sama kuin ilmoitus olisi nähtävissä Helsingissä Kesäkatu 2:ssa, kuin Ylellä aikanaan lista "vastaavista ohjelmatoimittajista".



[ kommentoi ] ( 9 näyttöä )   |  permalink

<< <Edellinen | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | Seuraava> >>