Miksi Suomella ei mene hyvin? 

Suomen taloudella ei mene hyvin. Itselleni tämä ei ole mitenkään yllätys. Kerron tässä muutamia kokemuksiani omasta elämästäni sanomalehtimaailmasta. Sielläkään ei mene hyvin.

Vuoden 2012 alusta lehtitilauksille tuli arvonlisävero. Koska levikkijärjestelmät olivat tällaiseen huonosti valmistautuneet, kukapa näitä varastoon tekisi, niin ohjelmamuutoksia tehtiin urakalla. Jotta asia olisi riittävän monimutkaista, määriteltiin siirtymäsäännöt mahdollisimman hankalaksi. Piti hyvitellä laskuja, tehdä uusia laskuja, tilittää veroja jne. Prosentit määriteltiin eriksi sen mukaan tilasiko asiakas paperilehteä vai digilehteä. Ja vielä omat sääntönsä irtonumeroille. Sanomalehdille tuli aivan uutta työtä, joka ei siis millään tavalla hyödyttänyt niiden varsinaista bisnestä, vaan sillä palveltiin ainoastaan verottajaa. Tilaajat kaikkosivat, kun hinnat nousivat 9 tai 23 prosenttia.

2013 muutettiin prosentteja hieman. Taas uutta työtä, jotta pitkälle ajalle ajoittuvat tilaukset olisivat aina oikealla verokannalla. Lisää kuluja ilman tuottoa. Sotkuja laskutuksissa, täsmäystä ja tilitystä.

Nyt uhkaa seuraava hankaluus. Kun paperilehti ei enää vedä, siirrytään digilehtiin. Tälle on EU:ssa keksitty ihan oma byrokratiansa. Uusien direktiivien mukaan digilehtien tilauksista pitääkin maksaa vero maksajan maan mukaan ja tilittää tuohon maahan. Siis EU:ssa. Verottajaa ei kuitenkaan kiinnosta se, millä tavalla nuo tilitettävät eurot oikein saadaan laskettua. Parikymmentä EU-maata ja siis parikymmentä erilaista verokantaa.

Mistä sanomalehden asiakaspalvelu tietää minkä maan alvilla tilaus on verotettava? No uskoo tietysti osoitetta, jonka asiakas sanoo. Ei ole mitään mahdollisuuksia tarkistaa asiaa. Varsinkin kun maksu voidaan maksaa luottokortilla tilattaessa, ja minkä maan luottokortilla hyvänsä. Mistä asiakaspalvelija tietää, että halvan alvin Luxemburgiin menevää digitilausta luetaankin Suomessa tai vinkuintiassa? Ei mistään. Tästä siis tulee arvausvero, jonka oikeutusta kukaan ei voi valvoa.

Byrokratiakustannukset nousevat taas julmasti. Ei näitä järjestelmämuutoksia tehdä ilmaiseksi eikä harrastuksesta. Eikä tuossa vielä suinkaan kaikki. EU:n sisäkauppa, siis firmoille, onkin myyjän kannalta verotonta. Niinkuin myös paperilehden toimitus EU:n ulkopuolelle tai Ahvenanmaalle. Ei riitä, että prosentti on nolla, vaan talousjärjestelmän on tiedettävä miksi juuri tämä tilaus on veroton. Verottaja kun sen tiedon vaatii ja kuukausittain.

Jotta asia olisi oikein vaikeaa, EU-myynnin ilmoittaminen on tehtävä eri aikaan kuin ALVin. Rytmityksellä laitetaan pikkufirmat jo ahdinkoon, kun se ainoa tilittäjä ei voi pitää edes kuukauden lomaa mistään tilittämisestä. Mutta tällaiset asiathan ei meidän lainlaatijoita kiinnosta. Veroprosenttien muutostakin joudutaan sitten vahtimaan kaikissa EU-maissa eikä vain Suomessa. Tai lopettamaan ulkomaille myynti. Sillähän tämä Suomemme varmastikin vaurastuu.


[ kommentoi ] ( 39 näyttöä )   |  permalink
Asiat rullaamaan, mutta ei kuoliaaksi säästämällä 
Lähes päivittäin joku kokoomuslainen vaatii ”vastuunkantoa” eli leikkauksia palveluihin ja ”kotimaisen kulutuksen lisäämistä”, joka heidän kielellään tarkoittaa samaa kuin tuloverojen alennus. Minä kannatan molempia, mutta täysin erilaisilla keinoilla. Kun leikataan palveluita, mistä hyvänsä, niin kärsijöinä on suuret kansanjoukot. Isotuloiset, joilla on varaa yksityisiin palveluihin, eivät kärsi mitenkään. Vastuunkantoa on se, että pidämme palvelut kaikkien ulottuvilla ja palkkaamme riittävästi resursseja palveluita suorittamaan.

Ihan samaa tekee tuloveronalennus. Ne, jotka veroja paljon maksaa, isotuloiset, hyötyvät enemmän. Pienituloiset eivät hyödy juuri mitään, kun muutenkaan eivät veroja maksa. Ei tarvita kummoista laskupäätä, että huomaa, mihin tämä johtaa. Tuloerot kasvaa ja kotimainen kysyntä laskee. Rikaskaan ei määrättömästi syö eikä kuluta. Auton ostolla tai etelänmatkailulla ei paljon suomalaista teollisuutta tueta.

Minun reseptini on yksinkertainen. Arvonlisävero pois ja kaikki verotus tuloista ja kaikki tulot samalle verolle. Näin Suomi saisi muihin Euroopan maihin ylivoimaisen kilpailuedun kaupankäynnissä ja veronmaksu siirtyisi niille, joilla siihen on varaa. Kaikki eläisivät silti täysin normaalia elämää, mutta köyhälläkin olisi vara kuluttaa.
Samalla säästettäsiin valtavasti byrokratiakuluja, kun ALV:n ”työllistävä” vaikutus loppuisi. Firmoissa voisi keskittyä oikeaan bisnekseen eikä palvelemaan verottajaa. Nyt tulossa oleva sähköisten palveluiden ALV-muutos, jossa ostajan maa määrää verotuspaikan, tulee tappaamaan sähköiset palvelut Suomessa. Kenellä on mahdollisuutta ja varaa kerätä tilastoja kaikkia 28 EU-maan veroviranomaisia varten. Puhumattakaan, että maiden välillä verosäännötkin saattavat olla erilaisia. Onko meillä varaa tappaa juuri nyt kehittymässä olevia digilehtiä ja muita vastaavia palveluita? Tuollainen bisnes on vielä sellaista, joka ei tuhlaa luonnonvaroja eikä siis oikeasti vie Suomesta mitään pois.

Byrokratiaa vähentämällä saataisiin muutenkin asioita rullaamaan. Tällä viikolla uutisoitiin EU-tarkastajien aloittavan taas jokakesäisen maatilamatkailunsa. Tällainen tarkastustoiminta on ihan suotavaa, kunhan siitä ei ole maanviljelijälle mitään kustannusta silloin kun asiat on kunnossa. Nykysysteemillä maanviljelijä on oletusarvoisesti syyllinen johonkin rikkeeseen. Joku puu aina keksitään, jolla tukea voidaan leikata. Suomalaisen EU-tarkastajan panos suomalaiselle maanviljelylle voisi olla se, että tarkastajat pantaisiin avustamaan tässä lomakeviidakossa.

Sama pätee rakennusvalvontaan. Pienenkin rakennusprojektin jarrumiehinä on byrokraatit. Miksi valmiina paikalle tuodulla saunamökillä pitää olla vastaava mestari ja lupakuvat? Miksei omalla maallaan saa itse määritellä rakennuksen paikkaa siihen kuin se itselle sopii? Netissä asiointikaan ei kaikille ole ihan yksinkertaista. Ne jotka sääntöjä rikkoo, rikkoo niitä kaikesta huolimatta. Tavallinen tallaaja jättää saunansa tekemättä ja sekin on pois suomalaisesta kulutuskysynnästä.

[ kommentoi ] ( 52 näyttöä )   |  permalink
Kansalle isän kädestä 
Pääministeri Katajainen tuntuu haluavan antaa kansalaisille oikein isän kädestä. Varmasti kansa on jotakin koiruutta tehnyt, kun on valtion niin vaikeasti velkaannuttanut. Ja siksi on säästettävä ja kansa pantava maksamaan pahat tekonsa.

Ensiksi ”säästetään” autoilussa. Luodaan uusi ja mahtava verojärjestelmä, jotta rikkaat saisi uudet autonsa halvalla ja että useankin bensarosmon seisottaminen pihalla köyhien kiusana ei tulisi kohtuuttomia maksamaan. Kilometriveroksi sitä kutsutaan. Perustellaan päästöjen vähentämisellä, kun ne uudet autot seisoo enempi paikoillaan. Autoilijan on kuitenkin veronsa maksettava. Maksakoot sitte köyhät ja syrjemmällä asuvat. Ensin kertaalleen matka maksetaan polttoaineverona, sitten toiseen kertaan kilometriverona. Kolmannen kerran maksamme matkamme siten, että kustannamme itse omat tiemme. Näin nykymenolla toimitaan syrjäseuduilla, kun tiet on muka yksityisiä. Se ei muuta niitä yleisiksi, että rikkaatkin niillä ajelee, marjareissuillaan ja hirvestämässä tai vaikka köyhiä sukulaisia nöyryyttämässä. Ja köyhän autohan saastuttaa, siitä suuremmat verot.

Paljonko maksaa taas uusi byrokratia? Hunajaa, kuten ennenkin. Kuntatasollakaan ei kukaan älyä säästää tyhjästä työstä. Kaikenlaisia johtokuntia ja jaoksia, ilman todellista päätösvaltaa, kokoontuu viikottain ja kuukausittain. Kymmenille maksetaan kokouspalkkioita siitä, että toimivat kumileimasimina päättämässä ”tiedoksi” asioita. Siis ei mistään. Sitten käydään yhteishengen kohottamiseksi syömässä jouluateriaa ja saadaan joululahjojakin. Mukana kaikki nekin, jotka normaalisti eivät edes kokouksiin osallistu. Mutta kun on ”tärkeä” asia, niin kyllähän sitä on omasta ajastaan annettava. Kunnan työntekijätkin pääsee jouluaterioista nauttimaan, kunhan vain itse puuronsa maksavat. Taidankin laittaa samontein eroanomukseni siitä ainoasta luottamustehtävästä, joka minulla tällä erää on. Olenhan jo puuroni syönyt.

Kuntalaiset yrittää elvyttää vaikka rakentamalla. Kunnassa jarrutetaan, kaiken varalta. Sattuvat vaikka niin syrjälle rakentamaan, että siitä tuleekin kunnalle jotain kuluja. Jarrutus on yksinkertaista ja kallista. Pieneenkin pihasaunaan pitää olla piirustukset, pääsuunnittelija, vastaava mestari, naapurien kuulemiset, hallintaoikeustodistukset, vaikka olisit tonttisi iänkaiken omistanut. Rakennusvalvonnnan voisi näissä oloissa velvoittaa tekemään tätä omaa byrokratiaansa viran puolesta pelkästään siksi, että saataisiin pyörät pyörimään ja tekijöille töitä. Nyt siellä toimitaan rakennusjarrutusvirastona ja piiloveron kerääjänä. Porakaivon paikan katsomisestakin pitää maksaa joku katselmusmaksu, vaikka ei oo virkamiestä paikalla näkyny. Mistä siis maksetaan? Siitä, että saa rakentaa. Muualla maailmassa tätä kutsutaan korruptioksi, Suomessa se on laillistettua riistoa.

Lopuksi haluaisin kiittää valtionyhtiöiden isänmaallisia johtajia maamme kansallisomaisuuden myynnistä ulkomaille. Hyvään tarkoitukseen menee, omia bonuksia kasvattamaan.

[ kommentoi ] ( 60 näyttöä )   |  permalink
Yksityisteistä 
Ihmemies (tai nainen) pitäisi olla, jos meinaisi pystyä vaikuttamaan näihin kaupungin virkamiehiin tai päättäjiin.
Yksityistieasia oli sekä yhdyskuntalautakunnassa, että kaupunginhallituksessa ja molemmissa nämä urbaanit edustajamme ajoivat yksimielisesti läpi meitä haja-asutusalueella asuvia syrjivän päätöksen.
Yksityistiepäätös kaupunginhallituksessa, lainaus pöytäkirjasta:
”Kaupunginhallituksen päätös 11.3.2013 § 152:
Pöytäkirjaan merkittiin, että Timo Kenakkala, Samuli Pohjamo, Risto Päkkilä, Anne-Maria Takkula, Sirpa Tikkala, Outi Ervasti, Anne Snellman ja Rauno Hekkala poistuivat esteellisinä kokouksesta tämän asian käsittelyn ja päätöksenteon ajaksi.
Kunnossapitopäällikkö Kai Mäenpää esitteli asiaa kaupunginhallitukselle.
Kaupunginhallitus hyväksyi päätösehdotuksen.”
Miksi näiden muutamien piti jäävätä itsensä? Onko niin, että yksityistien varressa asuva ei voi päättää tällaisesta asiasta? Tällä periaatteella keskustassa asuva ei saa osallistua päätöksentekoon keskustan terveysasemasta tai oululainen yleensä Oulun asioista. Hävetkää te, jotka tähän kieroiluun lähditte, suoraselkäinen huononkin päätöksen tekijä on rehellisempi kuin tällaiset lierot. Vai löytyykö joku parempi syy jäävätä itsensä?
Olen yrittänyt vastustaa tätä yksityisteiden siirtämistä kokonaan tiekuntien hoidettavaksi monella eri tavallla. Ei vaikutusta, ei kommenttia. Virkamiesten selän taakse vetäytyjiä on löytynyt vaikka kuinka paljon. Joku sanoo, ettei ymmärrä miksi tämä on pahimman luokan yksityistämistä mitä voi olla. Siksi, että tässä tuottajan lisäksi yksityistetään myös tilaaja. Siis kaikki kunnan kontrolli näihin teihin katoaa.
Onko päättäjämme sokeutuneet tai aivopesty? Perustuslaki takaa jokaiselle oikeuden valita asuinpaikkansa. Se ei sano, että siitä jotkut kunnan elimet voivat rangaista kotikonnuillaan asuvia. Eikä edes niitä, jotka sinne ovat vain vapauden ja rauhan kaipuussaan muuttaneet. Tässä syrjitään asuinpaikan perusteella. Vai voiko jatkossa laittaa vaikka katuvalomaksun niille, joille sattuu joku lamppu näkymään?
Yksityisteiden siirtäminen osakkaiden vastuulle tarkoittaa käytännössä sitä, että jokaiselle yksityistielle tulee hoitokunta ja tieisännöitsijä. Tieisännöitsijät tästä eniten hyötyy. Kuitenkin he ovat voineet olla asiantuntijoina järjestelmää kehittämässä. Kuka heistä jääväsi itsensä?
Tiekunnat joutuvat tekemään jyvityksen, joka maksaa tuhansia, järjestämään laskutuksen ja perinnän ja kilpailuttamaan kaiken tienpidon. Lisäksi pitää nöyrtyä siihen, että kaupungilta anotaan avustusta ja joku insinöörinplanttu sitten päättää ketä avustetaan ja ketä ei. Tuo ei muka maksa mitään? Ainakaan sen kustannuksia ei ole esitetty. Kansantalouden lukijoita ei taida enää olla juuri ketään, kun kokonaiskustannuksia ei osata laskea. Vai onko tilaaja-tuottajamalli sumentanut käsityksen ja ajatellaan vain omaa budjettia?

Parhaimmillaan yksityisteiden hoitaminen Kiimingin malliin olisi voinut olla se maaseudun yhdyskuntateko, jota Maaseudun sivistysliitto nyt hakee.


[ kommentoi ] ( 66 näyttöä )   |  permalink
Yksityistieasiaa 
Ensi tiistaina yhdyskuntalautakunta siis päättää yksityisteiden avustamisperusteista. Aimmin lähettämäni ehdotuksen vuoksi asia on ollut vielä pöydällä selvitettävänä kustannusvertailujen takia. Lähinnä vastakkain ovat olleet Kiimingissä käytetty malli, jossa kunta on käytännössä vastannut tienpidon kustannuksista ja Haukiputaan malli, jossa kunta on ainoastaan avustanut kuntia.

Malleissa kustannukset on laskettu siten, että Haukiputaan malli maksaisi Uuden Oulun alueelle 207 000€ ja Kiimingin malli maksaisi 950 000€. Yllätys sinänsä, että tuo kalliimpikin malli on vain vajaa 2/3 osaa siitä, jonka itse arvioin aikaisemmin mahdolliseksi kustannustasoksi.

Pari asiaa, jotka tuntuvat useilla olevan hukassa.

1) Mikä on yksityistie, jota tässä siis tarkoitetaan: Tässä EI tarkoiteta esimerkiksi metsäautoteitä eikä pihateitä. Tässä käsiteltävät tiet ovat "julkisia", sillä tavalla, että ne johtavat useammalle kuin yhdelle kiinteistölle. Sosiaalisin perustein aurattavat pihatiet ovat kokonaan eri asia, ja ne jäävät sote-lautakunnan hoidettavaksi tästä mallista riippumatta. Mielestäni lautakunnan pitäisi vaatia kartta nähtäville jossa tässä käsiteltävät tiet on selkeästi esitetty ja kunkin varressa olevien vakituisten asuntojen määrät on näkyvissä. Muuten asiasta ei mitenkään saa oikeaa käsitystä.

2) Miksi joku tie on yksityistie? Esimerkiksi Vehmaansuontie Kiimingissä, samoin kuin sen jatkona olevat Pitkäahontie, Leipomontie, Mannilantie ovat alkuaan olleet osana vanhaa Kuusaamoon johtavaa maantietä. Asutus on luonnollisesti ketjuttunut tämän tien varteen. Alunperin tässä ei siis ollut mitään yksityistiehen viittaavaakaan. 1980 luvulla kunnassa kuitenkin oli politiikka, jonka seurauksena monet yksityistiet otettiin kunnan hoitoon siitä syystä, että niihin sai säännöllistä valtionapua ja kunta halusi määräysvallan noihin rahoihin. Samaan aikaan tällaisia entisiä maanteitä siirrettiin myös yksityiteiksi todennäköisesti juuri tuon saman valtionavun toiveissa. Homma toimikin niinkauan kuin valtio apuja antoi. Sen jälkeen kunnissa huomattiin, että eihän se laki yksityisteistä velvoita kuntaakaan näitä teitä hoitamaan, kun valtiokin vetäytyy vastuusta. Siispä alettiin puhua "omavastuusta" ja siitä, että "kun olette sinne muuttaneet", niin on osallistuttava kustannuksiinkin. Näitä teitä on suurin osa, hyvin vähän on uusia esim. 1990 luvulla tai sen jälkeen tulleita teitä, jotka tähän kastiin ovat joutuneet. Tästä on huolehdittu rakennuslupapolitiikalla.

Rahahan tässä ei edes ole se tärkein asia, vaan se periaate, että onko yksityistien varrella asuva tosiaan niin eriarvoisessa asemassa kaavatien asukkiin verrattuna, että edes tien pitoa sinne ei kustanneta. Eikä tässä eriarvoisuudessa puhuta iästä tai maksukyvystä, vaan nimenomaan siitä, voiko kohdella ihmistä eri tavalla asuinpaikan mukaan? Rahamääristä saa kuvan, jos ajattelee esimerkiksi sitä, että Kallioparkkiin laitettavalla rahamäärällä nämä tiet rahoitettaisiin satakunta vuotta. Tai jos vertaa kaava-alueella valaistukseen käytettävää rahamäärää tähän. Valaistus on mukavuutta, tie on välttämättömyys.

Siihen aikaan oli vielä niin, että haja-asutusalueella ei maksettu kiinteistöveroa, vaan oli niin sanottu katumaksu, jota perittiin kaavateiden varsilla asuvilta. Kiinteistöverolaki ulotettiin haja-asutusalueille juuri sen takia että infraa oli hoidettava myös siellä. Me siis maksamme jo näistä teistä tuon lain perusteella aivan varmasti enemmän Oulun alueella kuin tuo 950 000€. Miten siis kukaan voi nähdä oikeutetuksi ja tasa-arvoiseksi sen, että tuosta samasta palvelusta maksatetaan haja-asutusalueella toiseen kertaan? Mitään muutakaan me emme kiinteistöverolla saa. Vesiliittymät monissa paikoissa on, mutta niistäkin on maksettu suoraan linjojen pituuteet suhteutettu rahamäärä jokaisesta liittymästä. Viemäreitä on siellä täällä, yleensä ei ole, ja niistäkin on maksettu samalla periaatteella. Tämä ei siis ole kiinteistöverolla katettavaa palvelua.

Kritisoin esitettyä laskelmaa myös siitä, että tässä ei huomioida tosiasillisia kustannuksia, vaan ainoastaan todelliset auraus, lanaus ja sorastus kustannukset. Avustushakemusten käsittely kunissa työllistää kunnassa useita henkilöitä. Kaikki tuo byrokratia pitää avustusmallissa laskea tuon Haukiputaan mallin kustannukseksi. Veikkaan, että tuolla mallien erotuksella ei palkata niin paljon henkilöitä, kuin se kunnalle maksaa.

Kansantaloudellisesti tämä järjestelmä vain ja ainoastaan kasvattaa byrokratiakuluja, eikä muuta kansalaisten asemaa paremmaksi, johon tietysti kunnallisen toiminnan pitäisi pyrkiä. Jokaisen tiekunnan yksiköinti jo pelkästään maksaa tuhansia euroja. Moni näistä teistä on läpiajoteitä, kuten esimerkiksi Loukkojärventie-Viitajärventie on tie, joka yhdistää kaksi päätietä, Valtatie 20 Oulu-Kuusamo ja Maantien Kiimingistä Yli-Iihin. Miten tällaiselle tielle voidaan oikeudenmukaisesti laskea kunkin kiinteistönomistajan osuus tien kustannuksista. Nykyisellään tuo on vielä jaettu kahteen erilliseen tiekuntaan aiempien kuntarajojen takia. Miksi paikallisen asukkaan pitäisi kustantaa tiellä kulkevan läpiajajankin osalta tienpito?

Näin isoissa tiekunnissa useimmiten tiehoitokunnat saadaan vapaaehtoisista aikaan. Hyvin paljon tiekuntia on kuitenkin alueilla, joilla on vanhaa asumusta ja asukkaat ikääntyneitä. Tiehoitokunnissa toimiminen voi olla ja terveydellisistä syistä mahdottomuus. Isoissakin hoitokunnissa on vaikea saada mukaan henkilöitä, joilla oikeasti olisi osaamista ja kykyä hoitaa tien pidon kilpailutusta, avustusten hakua ja tien kunnon seurantaa. Käytännössä kaikki nämä tiehoitokunnat tulevat olemaan vain muodollisesti nimettyjä elimiä, mutta tienpidosta vastaamaan joudutaan palkkaamaan tieisännöitsijä. Tästä tiekunta taas maksaa silkkaa rahaa, joka ei siis päädy oikeasti tien parantamiseen, vaan byrokratian hoitoon. Tämäkään ei oikein kansantaloutta lukeneen ymmärrykseen mahdu. Lisäksi aiheutetaan valtavaa ahdistusta niille, jotka eivät hoitokuntaa saa aikaan ja tällä tavalla syrjäytetään kunnan tukien ulkopuolelle. Onko siis niin, että jos vanhukset eivät itse pysty tukilomakkeita täyttämään, niin edessä on siiryminen laitoshoitoon? Tämäkin kustannus on lisättävä tuohon Haukiputaan malliin.

No, joku sanoo nyt tietysti, että eihän se kunnan hommanakaan ilmaista ole kilpailuttaa ja järjestää tienpitoa. Eipä tietysti, mutta kun toimenpiteet johtavat suoraan parempiin teihin ja parempaan palveluun, se raha ei ole vain ja ainoastaan lisäämässä kokonaiskustannusta. Kun tiekuntia on paljon (lukumäärät näistäkin pitäisi antaa lautakunnan tietoon), olisi tässä tapauksessa palvelun keskittäminen aivan erinomaisen tärkeää. Tämähän on trendinä muutenkin, miksi tässä mennään juuri vastakkaiseen suuntaan? Vai halutaakonko oikeasti sellainen kaaos, että lähekkäin olevilla tiekunnilla aurausta ja kunnostusta hoitavat kussakin eri toimijat ja auraajat? Millainen traktoriralli siitäkin seuraa. Kun vielä kuntakin joutuu asiaan osallistumaan, noiden vanhusten takia, joille sosiaalisin perustein pihojenkin auraus on annettava, niin parhaillaan useita auraajia ajelee peräkanaa samoja teitä ja kukin auraa vain sen pätkän tietä, joka vastuulleen on tullut. Tässä ei ole järjen hiventäkään. Siirtymäaikana Oulussa varsinkin on myös virkamiehiä joutilaana tätä tekemään, joten lisäpalkkakustannuksia ei voi syntyä.

Jos jotain kompromissiesityksiä kaivataan, vaikka minusta puhdas Kiimingin malli olisi kaikilla kriteereillä paras, niin voisitte edes neuvotella keskitetystä tienpidosta niin, että kunta sitten laskuttaa tieosakkailta sen jäljelle jäävän osan. Tämäkin on kaksinkertaista kiinteistöveroa, mutta toimivuudeltaan ja kokonaiskustannuksiltaan murto-osa verrattuna Haukiputaan malliin. Vai halutaanko ehdottomasti perustaa tällaisia "kolhoosimalleja" Suomen demokraattisen tasavallan nimissä? Oisko historiasta aihetta ottaa opiksi?

Jos jotain positiivista halutaan, niin kunnan hoitamat yksityistiet voisivat olla Uuden Oulun brandi. Tämä olisi sitä kuntalaisten tasa-arvoisuutta, jota hehkutettiin Uutta Oulua luotaessa. Tämä antaisi myös haja-asutusalueen asukkaille tunteen, että jotain välittämistä vielä on. Tätä henkeä on jo aikalailla rikottu ambulanssipäätöksillä ja palveluverkon supistamissuunnitelmilla. Samalla turvattaisiin kaikille kansalaisille, myös kaupunkilaisille, vapaa pääsy luontoon, marjaan ja metsään yleensä. Tämä olisi halvinta mahdollista terapiaa koko Oululle.


[ kommentoi ] ( 68 näyttöä )   |  permalink
Työssäoloaikoja pidemmiksi, mutta miten? 
Päivän puheenaihe on työssäoloajan pidentäminen ja varsinkin eläkeiän nosto.

Mielestäni ennen ensimmäistäkään eläkeiän nostoa on jokainen työtön saatava töihin. Vai onko eläkeikää lähestyville muka paremmin töitä kuin nuoremmille?

Jotta nuori ihminen pääsisi nopeasti työn ja elämän laitaan kiinni, pitäisi kaikille olla opiskelupaikka heti, kun peruskoulutus loppuu. Osa jää aina rannalle ja näitä aletaankin sitten urakalla kyykyttää. Ylioppilaaksi päässeitä rangaistaan heikosta menestyksestä niin, että ammatilliseen opetukseen ei voi hakea paremmalla peruskoulutodistuksella, vaan joudut ylioppilaiden kiintiön uhriksi.
Pakkohaku ”vääriin” oppilaitoksiin ohjaa nuoret aloille, joista he eivät pätkääkään ole kiinnostuneita. Nuorelta saattaa mennä vuosiakin hukkaan opiskellessa jotain, josta ei ammattia tule ja saman ajan toiselta, joka tuota paikkaa olisi halunnut.

On työelämään tutustumista ja harjoittelua, jonka tarkoituksena on vain saada lähes ilmaista työvoimaa yrityksiin. Jos oikeasta työstä maksettaisiin oikea palkka, niin kestävyysvaje oikenisi kummasti. Nuoren toimeentuloa ei kukaan ajattele.

Entäs osa-aikaiset? Joillekin osa-aikatyö sopii, mutta moni nuori on jatkuvassa köyhyydessä sen takia, että työnantajat eivät halua sitoutua esim. yli 10 viikkotunnin sopimuksiin. Osaksi työtön ei ole työssä, mutta ei kuitenkaan ole oikeutettu vastaavaan osaan työttömyyskorvauksesta. Tai jos on, joutuu kyykytettäväksi. Tällaisessa osa-aikasuhteessa nuori on täysin työnantajan armoilla, jos menet eduistasi kyselemään, ei työtuntejakaan tule ja sopimukset ei jatku. Työelämää tuhlataan, mutta ei se ketään kiinnosta.

Paljonko työaikaa kuluu erilaisten palvelujen jonottamiseen? Virkamiesten puheille ei tänä päivänä pääse marssimalla kunnantalolle ja oveen koputtamalla, vaan ajan varauksen kautta. Ajanvarausnumeroihinkin saa jonottaa tunteja, eikä kenenkään vastuulla ole, jos jonottaessa jo henki loppuu.

Jos sattuu joku tapaturma, vaikka menee polvi risaksi, siitä se jonotus alkaa. Vakuutusyhtiöt toteaa nykyään tapaturmatkin "vanhaksi rappeumaksi" ja ei korvata. Julkiseen hoitoon ei tuollaisen takia pääse jonottamatta hoitotakuuaikaa. On vissiin joku laskenut, että pitämällä ihmisiä puolen vuoden ajan puolikuntoisena tai työkyvyttömänä on yhteiskunnalle halvempaa, kuin hommata palvelu vaikka siltä samalta lääkäriltä, jolle pääset heti huomenna, jos vakuutus sattuisi sen maksamaan. Näitä puoliteholla töissä olevia on paljon. Sieltä sitä työajan pidennystä löytyisi, jos haluttaisiin.

Nyt kehitellään malleja, joilla kaikki palvelut viedään maalaisilta niin kauas, ettei niihin enää lähdetä kuin pää kainalossa. Kenen etu on, että terveyskeskukseen pitää matkustaa kymmeniä kilometrejä? No, kaupunkihan siitä ei maksa, mutta työelämästä tämäkin aika on pois. Vielä arvokkaammaksi kokisin eläkeläisen vapaa-ajan. Sitä vasten on koko elämä töitä tehty ja sitten se pitäisi tuhlata onnikoissa ja terveyskeskusjonoissa. Tämä aika on niin kallista, että hallituskin sitä itselleen haluaisi, työelämän pidennyksinä.


[ kommentoi ] ( 65 näyttöä )   |  permalink

<Edellinen | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | Seuraava> >>