Byrokratian purkua Oulun malliin 
Oulusta kuuluu kummia. Nyt on keksitty sellainenkin entisten ympäristökuntien kiusaus, että ”yhdenmukaistetaan” parkkimaksuja. Kouluille ja muille julkisille virastoille on kuulemma tulossa parkkimaksut kaikille työntekijöille, koska myös keskustassa töissä käyvät joutuvat parkkipaikoista maksamaan. Siis uusi piilovero. Jokainen uusi vero on turha. Puolen yksikön veroprosentin nosto tuottaisi moninverroin tuon tuoton ja käytännössä ilmaiseksi.

Eihän tuo rahassa työtätekevää kaada, mutta mietitäänpä asiaa hieman syvällisemmin.

Ensinnäkin toteutus. Palkastahan on kätevä nipsaista, joutaa ne työntekijät maksaa, kun kerran ilkeävät autolla tulla. Tasa-arvon nimissä tuo parkkimaksu pitää kuitenkin tulla kaikille. Siispä esim. ulkoistettu ruokalan työväki joutunee myös maksamaan parkkimaksua. Vai onko tässä kahdet markkinat, jossa ulkoistetut firmat saakin lisäedun, ilmaiset parkkipaikat? Jos saa, on tiedossa oikeudenkäyntejä, koska ei voi olla eriarvoista kohtelua. Jos ei, niin kuka sen maksun sitten saa? Siispä pitää perustaa laskutussysteemi. 50 henkilöisessä koulussa tuollainen maksu tuottaa alle 5 tuhatta euroa. Sillä rahalla ei järjestelmää ylläpidetä vuottakaan.
Entäs sitten oppilaat? Jos opettajat maksaa pihalla pysäköinnistä, niin eikait oppilaatkaan ilmaiseksi saa pysäköidä? Mitä tasa-arvoa se sellainen on? Entä iltakäyttäjät ja vanhemmat?

Miten tätä valvotaan? Juokseeko kanslisti tai vahtimestari (joita ei taida kouluilla enää ollakaan) jokaisen pysäköivän auton perässä tutkimassa rekkareita, josko vain joku nyt kiertää pysäköintimaksua? Tunnetusti tarkat opettajat tietysti ilmoittautuu julkisten käyttäjiksi ja tilapäisissä tarpeissaan pysäköivät tien varteen, kun tyhjälle pihalle ei voi autoa viedä.

No, jos asiaa viedään pidemmälle, niin jokaiselle tietysti annetaan rahaa vastaan oma parkkiruutu koulun pihalta. Kuka valvoo, että opettajan ruutu pysyy opettajan käytössä? Hänhän siitä maksaa, joten palvelu on saatava tai muuten syntyy korvausvelvollisuus. Onhan siinä ruudussa sitten hyvä säilyttää vaikka asuntovaunua, kun sitä ei tarvi. Tai tuoda kotoa siihen muuta roinaa säilöön.

Tämä jos niellään ihan purematta, niin seuraavaksi huomataan, että esim. opettajainhuone on pelkästään opettajia varten koulussa eikä sitä tarvita koulutyöhön. Siksipä opettajilta aletaan periä palkasta opettajanhuoneesta vuokrakulua. Ja lukollisesta kaapista tietysti hieman extraa. Sama pätee hoitajien taukotiloihin.

Kun on järjestelmä kehitetty ja pantu pystyyn, niin ei sitä niin vain lakkauteta sitten. Sehän työllistaa laskuttajan ja parkkipirkon ja tuottaa muutaman tonnin rahaa kymppitonnin kuluilla. Erittäin kannattavaa. Tällä tavalla syntyy sitä byrokratiaa, josta nyt muualla halutaan eroon. Ei Oulussa. Taitaa olla sitä SSS-tyyliä mukana tässäkin, ensin hutkitaan ja sitten tutkitaan.

[ kommentoi ] ( 78 näyttöä )   |  permalink
Vastinetta veli Wahlroosille 
Laitanpa itsekin lusikkani tähän soppaan, kun sattumalta omat teesini ovat hiukan erilaiset kuin Wahlroosin.
Ihan ensimmäiseksi pitäisi saada kulutuskysyntää. Kaikista yksinkertaisin temppu kulutuksen elvyttämiseksi on ALVin poistaminen vaikka nyt vuodeksi ensialkuun. Mieluummin kokonaan. ALV on vero, joka vaikuttaa kaikista eniten pienituloisen arkeen ja kysyntään. Jos kaikki välttämätön hankinta halpenee ALVin verran, niin köyhälläkin on vara kulutttaa, ainakin hieman enemmän kuin ennen. Tottakait tämä jopa 24%n säästö laittaa rikkaammatkin kuluttamaan. Kun raha alkaa liikkua, niin onhan kumma jos ei ala talouselämä vilkastua. Tällä tavalla sohimallahan saadaan muurahaispesäänkin liikettä.
Valtion verotulothan tuossa pienee, sehän on selvä. Ei kuitenkaan niin paljon kuin luulisi, koska vilkastuva kauppa antaa varmasti työtä monelle ja sitä kautta tuloveroa lisää. Tuloveroa voi huoletta nostaakin, koska sen nosto vaikuttaa vain niihin, joilla on varaa maksaa. Eihän ole veroa, jos ei ole tuloa. Siis sillä kompensoidaan veromenetykset.
ALVin poisto toisi Suomeen sellaista kauppaa, joka tänä päivänä keskittyy halvan ALVin maihin. Tämä toisi kilpailukykyä EUn sisällä. Tietysti tämä harmittaisi kaikkia muita EU-maita, mutta eipä meillä muitakaan keinoja ole tuota direktiiviviidakkoa päihittää.
TTIP-sopimus uhkaa meidän itsemääräämisoikeuttamme. Tätä meidän hallituksessamme ei pidetä mitenkään haitallisena, vaan mielihyvin annetaan päätösvalta asioissa ulkomaalaisille suuryrityksille. Entäpäs jos sen sijaan säätäisimmekin vastaavan sopimuksen turvaamaan suomalaisten pienyrittäjien bisneksiä. Siis tyyliin, jos valtio säätää lain, joka haittaa yritystoimintaa ja bisneksen tekoa tai nostaa byrokratiakustannuksia, niin valtio olisikin korvausvelvollinen. Tällaisella lailla olisi voitu estää sellaiset viimeaikaiset tyhmyydet kuin suoraveloituksen poistaminen ja muuttaminen suoramaksuksi, sähköisen kaupan ALVin tilitysvelvollisuudet eri EU-maihin, rekkojen kaventaminen, rekkojen isontaminen, ajokorttivaatimusten kiristäminen jne. Näitä hullutuksia on pilvin pimein. Suurimmaksi osaksi pelkkää kulua ja suhteettoman suuri taakka nimenomaan pienille yrittäjille. Moni yrittäjä on pannut hanskat naulaan, kun ei ole kannattavaa hommata niitä tulityökortteja, ammattiajokortteja ja muita kummallisuuksia kymmeniä vuosia alalla toimineille työntekijöilleen.
Tuota edellistä voisi soveltaa myös rakennuslupiin. Jos estät rakennusluvan ilman pitäviä perusteita, niin korvaat kaikki siitä aiheutuneet kulut. Onpa jo kuultu tapauksista, joissa tonttikauppoja on peruttu, kun rakennuslupia ei olekaan myönnetty. Onko meillä varaa tällaiseen?
Maksuton rakennuslupa kiihdyttäisi rakentamista ja töitä riittäisi. Vaikutus olisi juuri päinvastainen kuin sen yhden tutun vihertäjän esityksellä yhdyskuntalautakunnassa, jolla siis haluttiin moninkertaistaa haja-asutusalueen rakennuslupien hinnat. Miksi pitää aina jarruttaa, kun voisi kiihdyttääkin?

[ kommentoi ] ( 53 näyttöä )   |  permalink
Miksi Suomella ei mene hyvin? 

Suomen taloudella ei mene hyvin. Itselleni tämä ei ole mitenkään yllätys. Kerron tässä muutamia kokemuksiani omasta elämästäni sanomalehtimaailmasta. Sielläkään ei mene hyvin.

Vuoden 2012 alusta lehtitilauksille tuli arvonlisävero. Koska levikkijärjestelmät olivat tällaiseen huonosti valmistautuneet, kukapa näitä varastoon tekisi, niin ohjelmamuutoksia tehtiin urakalla. Jotta asia olisi riittävän monimutkaista, määriteltiin siirtymäsäännöt mahdollisimman hankalaksi. Piti hyvitellä laskuja, tehdä uusia laskuja, tilittää veroja jne. Prosentit määriteltiin eriksi sen mukaan tilasiko asiakas paperilehteä vai digilehteä. Ja vielä omat sääntönsä irtonumeroille. Sanomalehdille tuli aivan uutta työtä, joka ei siis millään tavalla hyödyttänyt niiden varsinaista bisnestä, vaan sillä palveltiin ainoastaan verottajaa. Tilaajat kaikkosivat, kun hinnat nousivat 9 tai 23 prosenttia.

2013 muutettiin prosentteja hieman. Taas uutta työtä, jotta pitkälle ajalle ajoittuvat tilaukset olisivat aina oikealla verokannalla. Lisää kuluja ilman tuottoa. Sotkuja laskutuksissa, täsmäystä ja tilitystä.

Nyt uhkaa seuraava hankaluus. Kun paperilehti ei enää vedä, siirrytään digilehtiin. Tälle on EU:ssa keksitty ihan oma byrokratiansa. Uusien direktiivien mukaan digilehtien tilauksista pitääkin maksaa vero maksajan maan mukaan ja tilittää tuohon maahan. Siis EU:ssa. Verottajaa ei kuitenkaan kiinnosta se, millä tavalla nuo tilitettävät eurot oikein saadaan laskettua. Parikymmentä EU-maata ja siis parikymmentä erilaista verokantaa.

Mistä sanomalehden asiakaspalvelu tietää minkä maan alvilla tilaus on verotettava? No uskoo tietysti osoitetta, jonka asiakas sanoo. Ei ole mitään mahdollisuuksia tarkistaa asiaa. Varsinkin kun maksu voidaan maksaa luottokortilla tilattaessa, ja minkä maan luottokortilla hyvänsä. Mistä asiakaspalvelija tietää, että halvan alvin Luxemburgiin menevää digitilausta luetaankin Suomessa tai vinkuintiassa? Ei mistään. Tästä siis tulee arvausvero, jonka oikeutusta kukaan ei voi valvoa.

Byrokratiakustannukset nousevat taas julmasti. Ei näitä järjestelmämuutoksia tehdä ilmaiseksi eikä harrastuksesta. Eikä tuossa vielä suinkaan kaikki. EU:n sisäkauppa, siis firmoille, onkin myyjän kannalta verotonta. Niinkuin myös paperilehden toimitus EU:n ulkopuolelle tai Ahvenanmaalle. Ei riitä, että prosentti on nolla, vaan talousjärjestelmän on tiedettävä miksi juuri tämä tilaus on veroton. Verottaja kun sen tiedon vaatii ja kuukausittain.

Jotta asia olisi oikein vaikeaa, EU-myynnin ilmoittaminen on tehtävä eri aikaan kuin ALVin. Rytmityksellä laitetaan pikkufirmat jo ahdinkoon, kun se ainoa tilittäjä ei voi pitää edes kuukauden lomaa mistään tilittämisestä. Mutta tällaiset asiathan ei meidän lainlaatijoita kiinnosta. Veroprosenttien muutostakin joudutaan sitten vahtimaan kaikissa EU-maissa eikä vain Suomessa. Tai lopettamaan ulkomaille myynti. Sillähän tämä Suomemme varmastikin vaurastuu.


[ kommentoi ] ( 39 näyttöä )   |  permalink
Asiat rullaamaan, mutta ei kuoliaaksi säästämällä 
Lähes päivittäin joku kokoomuslainen vaatii ”vastuunkantoa” eli leikkauksia palveluihin ja ”kotimaisen kulutuksen lisäämistä”, joka heidän kielellään tarkoittaa samaa kuin tuloverojen alennus. Minä kannatan molempia, mutta täysin erilaisilla keinoilla. Kun leikataan palveluita, mistä hyvänsä, niin kärsijöinä on suuret kansanjoukot. Isotuloiset, joilla on varaa yksityisiin palveluihin, eivät kärsi mitenkään. Vastuunkantoa on se, että pidämme palvelut kaikkien ulottuvilla ja palkkaamme riittävästi resursseja palveluita suorittamaan.

Ihan samaa tekee tuloveronalennus. Ne, jotka veroja paljon maksaa, isotuloiset, hyötyvät enemmän. Pienituloiset eivät hyödy juuri mitään, kun muutenkaan eivät veroja maksa. Ei tarvita kummoista laskupäätä, että huomaa, mihin tämä johtaa. Tuloerot kasvaa ja kotimainen kysyntä laskee. Rikaskaan ei määrättömästi syö eikä kuluta. Auton ostolla tai etelänmatkailulla ei paljon suomalaista teollisuutta tueta.

Minun reseptini on yksinkertainen. Arvonlisävero pois ja kaikki verotus tuloista ja kaikki tulot samalle verolle. Näin Suomi saisi muihin Euroopan maihin ylivoimaisen kilpailuedun kaupankäynnissä ja veronmaksu siirtyisi niille, joilla siihen on varaa. Kaikki eläisivät silti täysin normaalia elämää, mutta köyhälläkin olisi vara kuluttaa.
Samalla säästettäsiin valtavasti byrokratiakuluja, kun ALV:n ”työllistävä” vaikutus loppuisi. Firmoissa voisi keskittyä oikeaan bisnekseen eikä palvelemaan verottajaa. Nyt tulossa oleva sähköisten palveluiden ALV-muutos, jossa ostajan maa määrää verotuspaikan, tulee tappaamaan sähköiset palvelut Suomessa. Kenellä on mahdollisuutta ja varaa kerätä tilastoja kaikkia 28 EU-maan veroviranomaisia varten. Puhumattakaan, että maiden välillä verosäännötkin saattavat olla erilaisia. Onko meillä varaa tappaa juuri nyt kehittymässä olevia digilehtiä ja muita vastaavia palveluita? Tuollainen bisnes on vielä sellaista, joka ei tuhlaa luonnonvaroja eikä siis oikeasti vie Suomesta mitään pois.

Byrokratiaa vähentämällä saataisiin muutenkin asioita rullaamaan. Tällä viikolla uutisoitiin EU-tarkastajien aloittavan taas jokakesäisen maatilamatkailunsa. Tällainen tarkastustoiminta on ihan suotavaa, kunhan siitä ei ole maanviljelijälle mitään kustannusta silloin kun asiat on kunnossa. Nykysysteemillä maanviljelijä on oletusarvoisesti syyllinen johonkin rikkeeseen. Joku puu aina keksitään, jolla tukea voidaan leikata. Suomalaisen EU-tarkastajan panos suomalaiselle maanviljelylle voisi olla se, että tarkastajat pantaisiin avustamaan tässä lomakeviidakossa.

Sama pätee rakennusvalvontaan. Pienenkin rakennusprojektin jarrumiehinä on byrokraatit. Miksi valmiina paikalle tuodulla saunamökillä pitää olla vastaava mestari ja lupakuvat? Miksei omalla maallaan saa itse määritellä rakennuksen paikkaa siihen kuin se itselle sopii? Netissä asiointikaan ei kaikille ole ihan yksinkertaista. Ne jotka sääntöjä rikkoo, rikkoo niitä kaikesta huolimatta. Tavallinen tallaaja jättää saunansa tekemättä ja sekin on pois suomalaisesta kulutuskysynnästä.

[ kommentoi ] ( 52 näyttöä )   |  permalink
Kansalle isän kädestä 
Pääministeri Katajainen tuntuu haluavan antaa kansalaisille oikein isän kädestä. Varmasti kansa on jotakin koiruutta tehnyt, kun on valtion niin vaikeasti velkaannuttanut. Ja siksi on säästettävä ja kansa pantava maksamaan pahat tekonsa.

Ensiksi ”säästetään” autoilussa. Luodaan uusi ja mahtava verojärjestelmä, jotta rikkaat saisi uudet autonsa halvalla ja että useankin bensarosmon seisottaminen pihalla köyhien kiusana ei tulisi kohtuuttomia maksamaan. Kilometriveroksi sitä kutsutaan. Perustellaan päästöjen vähentämisellä, kun ne uudet autot seisoo enempi paikoillaan. Autoilijan on kuitenkin veronsa maksettava. Maksakoot sitte köyhät ja syrjemmällä asuvat. Ensin kertaalleen matka maksetaan polttoaineverona, sitten toiseen kertaan kilometriverona. Kolmannen kerran maksamme matkamme siten, että kustannamme itse omat tiemme. Näin nykymenolla toimitaan syrjäseuduilla, kun tiet on muka yksityisiä. Se ei muuta niitä yleisiksi, että rikkaatkin niillä ajelee, marjareissuillaan ja hirvestämässä tai vaikka köyhiä sukulaisia nöyryyttämässä. Ja köyhän autohan saastuttaa, siitä suuremmat verot.

Paljonko maksaa taas uusi byrokratia? Hunajaa, kuten ennenkin. Kuntatasollakaan ei kukaan älyä säästää tyhjästä työstä. Kaikenlaisia johtokuntia ja jaoksia, ilman todellista päätösvaltaa, kokoontuu viikottain ja kuukausittain. Kymmenille maksetaan kokouspalkkioita siitä, että toimivat kumileimasimina päättämässä ”tiedoksi” asioita. Siis ei mistään. Sitten käydään yhteishengen kohottamiseksi syömässä jouluateriaa ja saadaan joululahjojakin. Mukana kaikki nekin, jotka normaalisti eivät edes kokouksiin osallistu. Mutta kun on ”tärkeä” asia, niin kyllähän sitä on omasta ajastaan annettava. Kunnan työntekijätkin pääsee jouluaterioista nauttimaan, kunhan vain itse puuronsa maksavat. Taidankin laittaa samontein eroanomukseni siitä ainoasta luottamustehtävästä, joka minulla tällä erää on. Olenhan jo puuroni syönyt.

Kuntalaiset yrittää elvyttää vaikka rakentamalla. Kunnassa jarrutetaan, kaiken varalta. Sattuvat vaikka niin syrjälle rakentamaan, että siitä tuleekin kunnalle jotain kuluja. Jarrutus on yksinkertaista ja kallista. Pieneenkin pihasaunaan pitää olla piirustukset, pääsuunnittelija, vastaava mestari, naapurien kuulemiset, hallintaoikeustodistukset, vaikka olisit tonttisi iänkaiken omistanut. Rakennusvalvonnnan voisi näissä oloissa velvoittaa tekemään tätä omaa byrokratiaansa viran puolesta pelkästään siksi, että saataisiin pyörät pyörimään ja tekijöille töitä. Nyt siellä toimitaan rakennusjarrutusvirastona ja piiloveron kerääjänä. Porakaivon paikan katsomisestakin pitää maksaa joku katselmusmaksu, vaikka ei oo virkamiestä paikalla näkyny. Mistä siis maksetaan? Siitä, että saa rakentaa. Muualla maailmassa tätä kutsutaan korruptioksi, Suomessa se on laillistettua riistoa.

Lopuksi haluaisin kiittää valtionyhtiöiden isänmaallisia johtajia maamme kansallisomaisuuden myynnistä ulkomaille. Hyvään tarkoitukseen menee, omia bonuksia kasvattamaan.

[ kommentoi ] ( 60 näyttöä )   |  permalink
Yksityisteistä 
Ihmemies (tai nainen) pitäisi olla, jos meinaisi pystyä vaikuttamaan näihin kaupungin virkamiehiin tai päättäjiin.
Yksityistieasia oli sekä yhdyskuntalautakunnassa, että kaupunginhallituksessa ja molemmissa nämä urbaanit edustajamme ajoivat yksimielisesti läpi meitä haja-asutusalueella asuvia syrjivän päätöksen.
Yksityistiepäätös kaupunginhallituksessa, lainaus pöytäkirjasta:
”Kaupunginhallituksen päätös 11.3.2013 § 152:
Pöytäkirjaan merkittiin, että Timo Kenakkala, Samuli Pohjamo, Risto Päkkilä, Anne-Maria Takkula, Sirpa Tikkala, Outi Ervasti, Anne Snellman ja Rauno Hekkala poistuivat esteellisinä kokouksesta tämän asian käsittelyn ja päätöksenteon ajaksi.
Kunnossapitopäällikkö Kai Mäenpää esitteli asiaa kaupunginhallitukselle.
Kaupunginhallitus hyväksyi päätösehdotuksen.”
Miksi näiden muutamien piti jäävätä itsensä? Onko niin, että yksityistien varressa asuva ei voi päättää tällaisesta asiasta? Tällä periaatteella keskustassa asuva ei saa osallistua päätöksentekoon keskustan terveysasemasta tai oululainen yleensä Oulun asioista. Hävetkää te, jotka tähän kieroiluun lähditte, suoraselkäinen huononkin päätöksen tekijä on rehellisempi kuin tällaiset lierot. Vai löytyykö joku parempi syy jäävätä itsensä?
Olen yrittänyt vastustaa tätä yksityisteiden siirtämistä kokonaan tiekuntien hoidettavaksi monella eri tavallla. Ei vaikutusta, ei kommenttia. Virkamiesten selän taakse vetäytyjiä on löytynyt vaikka kuinka paljon. Joku sanoo, ettei ymmärrä miksi tämä on pahimman luokan yksityistämistä mitä voi olla. Siksi, että tässä tuottajan lisäksi yksityistetään myös tilaaja. Siis kaikki kunnan kontrolli näihin teihin katoaa.
Onko päättäjämme sokeutuneet tai aivopesty? Perustuslaki takaa jokaiselle oikeuden valita asuinpaikkansa. Se ei sano, että siitä jotkut kunnan elimet voivat rangaista kotikonnuillaan asuvia. Eikä edes niitä, jotka sinne ovat vain vapauden ja rauhan kaipuussaan muuttaneet. Tässä syrjitään asuinpaikan perusteella. Vai voiko jatkossa laittaa vaikka katuvalomaksun niille, joille sattuu joku lamppu näkymään?
Yksityisteiden siirtäminen osakkaiden vastuulle tarkoittaa käytännössä sitä, että jokaiselle yksityistielle tulee hoitokunta ja tieisännöitsijä. Tieisännöitsijät tästä eniten hyötyy. Kuitenkin he ovat voineet olla asiantuntijoina järjestelmää kehittämässä. Kuka heistä jääväsi itsensä?
Tiekunnat joutuvat tekemään jyvityksen, joka maksaa tuhansia, järjestämään laskutuksen ja perinnän ja kilpailuttamaan kaiken tienpidon. Lisäksi pitää nöyrtyä siihen, että kaupungilta anotaan avustusta ja joku insinöörinplanttu sitten päättää ketä avustetaan ja ketä ei. Tuo ei muka maksa mitään? Ainakaan sen kustannuksia ei ole esitetty. Kansantalouden lukijoita ei taida enää olla juuri ketään, kun kokonaiskustannuksia ei osata laskea. Vai onko tilaaja-tuottajamalli sumentanut käsityksen ja ajatellaan vain omaa budjettia?

Parhaimmillaan yksityisteiden hoitaminen Kiimingin malliin olisi voinut olla se maaseudun yhdyskuntateko, jota Maaseudun sivistysliitto nyt hakee.


[ kommentoi ] ( 66 näyttöä )   |  permalink

<Edellinen | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | Seuraava> >>